Puutiaiset levittävät useita eri taudinaiheuttajia, joista osa on ihmisille ja eläimille haitallisia. Imiessään verta isäntäeläimestä puutiainen saa omaan verenkiertoonsa samat bakteerit ja virukset, mitä isäntäeläimen verenkierrossa oli. Puutiaisen seuraava uhri saa tartunnan puutiaisen imiessä verta siitä. Useat taudinaiheuttajat säilyvät puutiaisen elimistössä kehitysvaiheesta toiseen.
Puutiaisten elämänkaaresta voit lukea osasta 1 ja puutiaisilta suojautumisesta osasta 3.
Suomalaisista puutiaisista noin 10-50% kantaa erilaisia taudinaiheuttajia, joista yleisimpiä koirilla oireita aiheuttavia taudinaiheuttajia ovat borrelia- ja anaplasmabakteerit. Tartunnan saaneista koirista arviolta kuitenkin vain noin 5-10% sairastuu kliinisiin oireisiin. Kissat ovat koiria selkeästi vastustuskykyisempiä näille taudinaiheuttajille, etenkin borreliabakteerille. Ahvenanmaalla on todettu koirilla yksittäisiä TBE-viruksen aiheuttamia puutiaisaivokuumetapauksia.
Punkkivälitteiset sairaudet eivät tartu lemmikistä ihmiseen. Puutiaiset voivat kuitenkin tulla kissan tai koiran turkissa sisätiloihin ja siirtyä siellä ihmiseen.
Borrelioosi ja anaplasmoosi
Borrelia- tai anaplasma-bakteeri siirtyy pureman yhteydessä puutiaisen syljen välityksellä puutiaisesta isäntäeläimeen. Tartunta ei kuitenkaan tapahdu heti puutiaisen kiinnityttyä, vaan puutiaisen tulee olla kiinnittynyt isäntäeläimeen 1-2 vuorokautta. Borrelioosin itämisaika on noin 2-6 kuukautta. Jos kyseessä on anaplasmabakteeri, alkavat oireet noin 1-2 viikossa tartunnasta.
Diagnoosi
Diagnoosiin päästään useimmiten oireiden sekä vasta-ainetestin perusteella. Vasta-ainetesti on monesti mahdollista tehdä klinikalla pikatestinä, tulos voidaan tarvittaessa varmistaa ulkopuolisessa laboratoriossa.
Hoito
Puutiaisvälitteisten sairauksien hoito riippuu sairaudesta. Borrelioosia ja anaplasmoosia hoidetaan yleensä antibiooteilla, joskus oireista riippuen mukana on kipulääkitys.
| Borrelioosi | Anaplasmoosi | |
|---|---|---|
| Aiheuttaja | Borrelia burgdorferi | Anaplasma phagocytophilum |
| isäntäeläin | pienet jyrsijät, linnut | jyrsijät, villit märehtijät |
| tartunta-aika puutiaisen kiinnittymisestä | 24-48 tuntia | 24-48 tuntia |
| itämisaika eli aika punkin puremasta oireiden alkamiseen | 2-6 kuukautta | 1-2 viikkoa |
| oireet | – ruokahaluttomuus – kuume (39,5 – 40,5 °C) – väsymys – yleinen huonovointisuus – nivelturvotukset – raajasta toiseen vaihtuva ontuminen – liikkumisvaikeudet – imusolmuketulehdukset harvinaisempia oireita: – munuais- ja sydänvauriot – keskushermoston tulehdukset | – ruokahaluttomuus – kuume – uneliaisuus – jäykkyys – lihaskipu – apaattisuus – ontuminen – oksentelu – ripulointi – imusolmukereaktiot – hengitystieoireet harvinaisia oireita: – pernan suureneminen – maksan suureneminen |
| hoito | antibioottikuuri osa koirista voi jäädä kantajiksi, tällöin uusintahoito on tarpeellinen | antibioottikuuri |
Puutiaisaivokuume
Puutiaisaivokuumeen eli TBE:n tai puutiaisenkefaliitin aiheuttaja on flavivirus. TBE-virus siirtyy puutiaisesta isäntäeläimeen minuuteissa punkin kiinnittymisestä. Koira kuitenkin sairastuu erittäin harvoin kliinisesti. Ahvenanmaalla on todettu muutama yksittäinen puutiaisaivokuumetapaus viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana.
Puutiaisaivokuumeen oireita ovat muun muassa kuume sekä erilaiset keskushermosto-oireet, kuten vapina ja tasapainohäiriöt. Koira voi pahimmillaan menehtyä alle viikossa oireiden alkamisesta. Parantavaa hoitoa tautiin ei ole. Oireinen tartunta on kuitenkin erittäin harvinaista, useimmiten tartunta on oireeton.
kirj. eläinlääkäri Melina Bruno-Paasisalo, 2024