Avoinna ma-pe 8-20, la 10-17 | Puh. 010 348 3000 | tsemppi@elainklinikkatsemppi.fi | Ruskatie 1, 02970 Espoo

Koiran Perianaalifistelia

Koiran perianaalifistelia, joka tunnetaan myös nimellä anaalialueen fisteli tai perianaalinen fisteli, on krooninen ja kivulias sairaus, joka vaikuttaa koiran peräaukon ympärillä olevaan ihoon ja kudoksiin. Se on monimuotoinen sairaus, joka vaatii pitkäaikaista hoitoa ja on tyypillisesti kivulias vaiva koiralle ja mahdollisesti haastava hoidettava omistajalle.

Mikä perianaalifistelia on?

Perianaalifistelia on sairaus, jossa peräaukon ympärille muodostuu tulehduskanavia eli fisteleitä. Nämä kanavat alkavat syvältä ihokerroksista ja avautuvat ihon pinnalle, usein lähelle peräaukkoa tai sen ympärillä oleviin poimuihin. Fistelit vuotavat märkäistä tai veristä eritettä ja ovat yleensä erittäin kivuliaita koiralle. Sairaus on yleisempi tietyillä roduilla, kuten saksanpaimenkoirilla, mutta sitä voi esiintyä myös muilla roduilla.

Sairauden syyt

Perianaalifistelian tarkkaa syytä ei tunneta, mutta useat tekijät ovat todennäköisesti yhteydessä sen syntyyn. Sairautta pidetään autoimmuunisairauksena, jossa koiran oma immuunijärjestelmä hyökkää sen peräaukon alueen kudoksia vastaan.
Autoimmuunisairauden lisäksi muita mahdollisia osasyitä voivat olla:

  • Saksanpaimenkoiran geneettinen alttius: Sairaus on huomattavasti yleisempi saksanpaimenkoirilla ja niiden risteytyksillä eli sairaus on perinnöllinen.
  • Peräaukon alueen rakenteet: Rotujen, joilla on syvät peräaukon poimut ja tiheä karvapeite, on havaittu olevan alttiimpia sairaudelle.
  • Tulehduksellinen suolistosairaus (IBD): Joillakin perianaalifistelistä kärsivillä koirilla on todettu myös samanaikaisesti tulehduksellinen suolistosairaus.

Oireet

Perianaalifistelian oireet voivat vaihdella lievistä vakaviin. Tunnistaaksesi sairauden ajoissa, on tärkeää olla tarkkana seuraavien oireiden suhteen:

  • Kipu ja arkuus: Koira voi olla haluton istumaan, heiluttamaan häntäänsä tai tekemään tarpeitaan. Se voi myös älähtää, jos sitä kosketaan hännän tai peräaukon alueelle.
  • Liiallinen nuoleminen: Koirat nuolevat usein peräaukon aluetta lievittääkseen kipua ja kutinaa. Tämä voi johtaa tulehduksen leviämiseen ja pahentumiseen.
  • Verinen tai märkäinen erite: Peräaukon ympärillä voi näkyä veristä tai märkäistä eritettä ja alue voi haista pahalle.
  • Vaikeutunut ulostaminen: Kipu voi aiheuttaa koiralle pelkoa tai epäröintiä ulostaa, mikä voi johtaa ummetukseen.
  • Yleinen apaattisuus ja ruokahaluttomuus tai levottomuus: Pitkäaikainen kipu vaikuttaa koiran yleiseen hyvinvointiin.
  • Lisääntynyt aggressiivisuus: Pitkäaikainen kipu voi lisätä koiran aggressiivisuutta ja ärtyneisyyttä.
  • Painonpudotus: Pitkäaikainen kipu voi vaikuttaa koiran ruokahaluun.

Diagnoosi

Diagnoosi perustuu kliiniseen tutkimukseen ja oireisiin. Eläinlääkäri tutkii peräaukon alueen. Tutkimus joudutaan tekemään yleensä rauhoituksessa tai nukutuksessa, sillä alue on usein erittäin kivulias. Fisteleiden syvyyden ja laajuuden arvioimiseksi voidaan joskus käyttää endoskopiaa tai tietokonetomografiaa (CT-kuvaus). Lisäksi voidaan ottaa koepaloja tai bakteeriviljelynäytteitä sulkemaan pois muut sairaudet, kuten syöpä tai tulehdukset.

Hoito

Perianaalifistelian hoito voi olla pitkä ja vaativa, mutta sen avulla koiran elämänlaatu voidaan usein palauttaa hyväksi. Hoitoon kuuluu yleensä useita eri menetelmiä.

  • Lääkehoito:
    • Immunosupressiiviset lääkkeet: Tämä on nykyisin perushoito. Lääkkeitä, kuten siklosporiinia, käytetään hillitsemään immuunijärjestelmän yliaktiivisuutta ja vähentämään tulehdusta. Hoito kestää usein useita kuukausia tai eliniän.
    • Kipulääkitys: Koiralle annetaan kipulääkitystä oireiden lievittämiseksi.
    • Antibiootit: Toissijaisten bakteeri-infektioiden hoitoon käytetään tarvittaessa antibiootteja.
  • Ruokavalion muutos: Joissakin tapauksissa allergiavapaa tai hydrolysoitu ruokavalio voi auttaa, erityisesti jos epäillään samanaikaista ruoka-aineallergiaa tai tulehduksellista suolistosairautta.
  • Kirurginen hoito: Vaikka lääkehoito on ensisijainen, kirurgiaa voidaan harkita vaikeissa tapauksissa tai jos lääkehoito ei tehoa. Leikkauksessa fistelikanavat poistetaan tai avataan, ja vahingoittuneet kudokset poistetaan. Kirurgia voi kuitenkin olla haastavaa, ja se voi aiheuttaa komplikaatioita, kuten ulosteen pidätyskyvyn heikkenemistä. Kirurginen hoito ei koskaan ole ensisijainen hoitovaihtoehto.

Ennuste ja ylläpito

Perianaalifistelia on krooninen sairaus, joka vaatii elinikäistä hoitoa. Vaikka lääkityksellä saadaan usein hyvä vaste, oireet voivat uusiutua, jos lääkitys lopetetaan. Siksi säännölliset eläinlääkärin tarkastukset ovat tärkeitä.
Vinkkejä ylläpitoon:

  • Hygienia: Pidä peräaukon alue puhtaana ja kuivana. Tarvittaessa karvat kannattaa leikata lyhyiksi alueelta.
  • Seuranta: Tarkkaile koiraasi säännöllisesti oireiden varalta ja ota yhteyttä eläinlääkäriisi, jos havaitset muutoksia.
  • Terveellinen ruokavalio: Huolehdi, että koirasi saa laadukasta ja sille sopivaa ravintoa.
  • Stressin minimointi: Yritä minimoida stressiä koirasi elämässä, koska se voi vaikuttaa immuunijärjestelmän toimintaan.

Yhteenveto

Koiran perianaalifistelia on kivulias ja haastava autoimmuunisairaus, joka vaatii pitkäaikaista ja monipuolista hoitoa. Vaikka se voi olla turhauttavaa, asianmukaisella lääkityksellä, ruokavaliolla ja huolellisella seurannalla koira voi elää hyvän ja oireettoman elämän. Jos epäilet koirallasi perianaalifisteliä, ota heti yhteyttä eläinlääkäriisi, sillä varhainen diagnoosi ja hoito ovat avainasemassa.

Koiran perianaalifistelia on kivulias autoimmuunisairaus, jota esiintyy erityisesti saksanpaimenkoirilla.

kirj. eläinlääkäri, eläintenkouluttaja AT & EAT Tiina Seikkula, 2025