Kissan lääkitseminen voi tuntua haastavalta tehtävältä, eikä aina toteudu odotetusti.
Olemme koonneet alle neuvoja, joista voi olla apua monen lääkittävän kissan kanssa. Tärkeintä on,
että toimenpide aiheuttaa mahdollisimman vähän stressiä sekä kissallesi että sinulle.
Kissan voi kotona lääkitä kahdella tapaa: antamalla lääke herkun kanssa kissalle itse otettavaksi, tai
antaa lääke kissalle suoraan suuhun. Ensimmäisenä mainittu menetelmä perustuu kissan
vapaaehtoisuuteen ja siten vähemmän stressaava, joten sitä kannattaa kokeilla ensin.
Jos lääkkeenannon tiheys suinkin mahdollistaa tämän, tulisi lääke antaa, kun kissalla on nälkä ja se
on kiinnostunut ruoasta. Tämä pätee etenkin niihin kissoihin, jotka eivät ole erityisen ahneita.
Erilaiset lääkemuodot
Lääkemuoto on monen kohdalla ratkaiseva tekijä, sillä osalle nestemäisen lääkkeen anto voi toimia
helpommin kuin tablettien.
Myös maulla on väliä; maultaan neutraalit tai makuaineella maustetut lääkkeet kuuluvat helpoimmin annettaviin, jotkut kissat saattavat hyväksyä ja syödä ne sellaisenaan.
Muutoin lääkkeitä voi kokeilla piilottaa jonkin pehmeän (esim. Dokas kana- tai tonnikalarulla, RC Pill
Assist, raaka liha- tai kalanpala, juustopala) tai nestemäisen herkun sisään. Älä mielellään piilota
lääkettä kissalle tutun ruoan joukkoon, sillä osa voi alkaa välttelemään ruokaansa tämän takia.
Jos tablettimuotoisen lääkkeen saa hajottaa, voi sen joko murskata nestemäisen herkun joukkoon
tai liuottaa pieneen määrään vettä ja antaa kissalle toisesta suupielestä ruiskulla. Varmista
kuitenkin aina eläinlääkäriltä, saako kissallesi määrätyn lääkevalmisteen murskata tai antaa
syötävän kanssa. Joitakin lääkkeitä ei saa murskata, sillä se saattaa vaurioittaa vatsalaukkua tai
tehdä hoidosta täysin tehottoman. Toisia ei taasen saa antaa suuren ruokamäärän kanssa, koska
se häiritsee näiden imeytymistä ja siten heikentää lääkkeen tehoa.
Lääkken antaminen
Lääkkeet, joilta ei olla kyetty poistamaan tai piilottamaan pahaa makua, ovat vaikeimpia antaa.
Nämä joudutaan yleensä antamaan suoraan kissan suuhun, mutta tällöinkin lääke kannattaa
piilottaa esim. tyhjän gelatiinikapselin sisään, jotta paha maku ei pääse vaikeuttamaan tehtävää.
Joillekin kissoille voi myös tulla huono olo näistä lääkkeistä (suun kuolaaminen ja vaahtoaminen),
jolloin seuraava lääkityskerta on entistä vaikeampi ja stressaavampi.
Jos kissasi ei suostu ottamaan tablettia vapaaehtoisesti tai ruoan joukossa, se on annettava käsin.
Tähän olisi hyvä olla kaksi ihmistä (yksi pitää kissaa ja toinen antaa lääkkeen), jotta kissan
hellävarainen ja turvallinen pitäminen paikoillaan onnistuu. Paras vaihtoehto on kouluttaa kissa positiivisen vahvisteen avulla ottamaan lääke itsenäisesti. Jos tämä ei ole mahdollista, vaan lääke pitää saada annettua kissalle mahdollisimma pikaisesti,
TEE NÄIN:
- Varmista, että kissa on tukevalla ja luistamattomalla alustalla, kuten lattialla tai pöydällä.
- Kissan pitäjä asettuu kissan taakse, niin että kissan takaosa on pitäjää päin.
- Kissan pitäjä ottaa hellään otteen molemmin käsin kissan rintakehän kohdalta; tämä pitää sen pystyasennossa ja estää sitä nostamasta eturaajojaan ylös.
- Lääkkeen antaja kallistaa kissan päätä varovasti ylös, ja pitää kissan kuonon ja pään otteessa samalla, kun toisella kädellä avaa kissan suun ja vapauttaa/asettaa tabletin nopeasti mahdollisimman syvälle taakse, kielen tyvelle. Kissan suu kannattaa pitää hetken hellästi kiinni sekä hieroa kurkun seutua, jotta kissa nielisi tabletin.
- Toimenpiteen lopuksi kissa tulisi palkita sille maistuvalla herkulla tai ruoalla.
Lääkkeen anto tulee keskeyttää, jos kissa stressaantuu siitä voimakkaasti (murisee, sähisee, raapii,
puree tai pyrkii tilannetta pakoon). Stressaantuneena kissasi saattaa kiihtyä ja raapia tai purra
sinua tahattomasti, mikä voi johtaa vammoihin. Jos lääkkeen anto ei millään onnistu tai aiheuttaa
kissallesi paljon stressiä, ilmoita tästä lääkkeen määränneelle eläinlääkärille. Joskus voi löytyä toinen lääke, jonka antaminen on helpompaa tai joskus pitkävaikutteinen lääke voidaan antaa pistoksena eläinlääkärissä, jolloin kotona ei tarvitsekaan antaa lääkkeitä suun kautta.
kirj. eläinlääkäri Kira Åström, 2026