Marsun virtsakivet ovat valitettavan yleinen ja kivulias vaiva marsuilla. Koska marsut ovat saaliseläiminä taitavia kätkemään kivun, virtsatieongelmat havaitaan usein vasta vaivan jo edettyä. Varhainen tunnistaminen ja oikea hoito ovat avainasemassa marsun toipumisessa.
Miten virtsakivet muodostuvat?
Marsun elimistö käsittelee kalsiumia eri tavalla kuin monet muut nisäkkäät: se imeyttää lähes kaiken ravinnon kalsiumin verenkiertoon ja suodattaa ylimääräisen pois munuaisten kautta virtsaan. Tämän vuoksi marsun virtsa on luontaisesti kalsiumpitoista.
Jos virtsan kalsiumpitoisuus nousee liian korkeaksi tai vesi ei huuhtele virtsateitä riittävästi, kalsium alkaa kiteytyä (virtsa sakkaantuu) ja muodostaa lopulta kiinteitä kalsiumkarbonaattikiviä. Kiviä voi muodostua munuaisiin, virtsajohtimiin, virtsarakkoon tai virtsaputkeen.
Oireet – Miten tunnistat kivun?
Virtsakivistä kärsivä marsu oireilee usein selvästi pissaamisen yhteydessä. Tyypillisiä merkkejä ovat:
- Ääntely pissaessa: Marsu päästää terävän vinkaisun tai valituksen tyhjentäessään rakkoaan.
- Painelemisasento: Marsu köyristää selkäänsä ja pörhistää turkkiaan yrittäessään pissata.
- Veri virtsassa (hematuria): Virtsa voi olla punertavaa tai siinä näkyy veritippoja.
- Märkä takapää ja ihottuma: Tiheä pissaaminen tai virtsan tippakarkailu kastelee takapään karvat ja ärsyttää ihoa.
- Syömättömyys ja apatia: Kipu saa marsun vähentämään syömistään sekä vähemmän aktiiviseksi.
Diagnosointi ja hoito
Jos epäilet marsulla virtsakiviä, eläinlääkäriin tulee hakeutua viipymättä.
- Tutkimus: Vaiva diagnosoidaan yleensä röntgenkuvalla tai ultraäänitutkimuksella, joissa kalsiumpitoiset kivet näkyvät selvästi.
- Leikkaushoito: Muodostuneet virtsakivet eivät sula lääkkeillä. Rakossa tai virtsaputkessa olevat kivet vaativat lähes aina kirurgisen poiston (kystotomia) anestesiassa. Hyvin pienet kivet, jotka mahtuvat kulkemaan virtsateissä, voivat tulla myös itsekseen pois.
- Tukihoito: Ennen leikkausta ja sen jälkeen marsu tarvitsee tehokasta kipulääkitystä, nesteytystä ja tarvittaessa antibioottikuurin sekä tukiruokintaa.
Ennaltaehkäisy ja ruokavalio
Virtsakivien uusiutumisriski on suuri, minkä vuoksi ruokavalion ja elintapojen korjaaminen on ratkaisevan tärkeää:
- Matalakalsiuminen heinä: Heinän tulee olla ruokavalion perusta (n. 80 %). Timotei- ja niittyheinä ovat parhaita vaihtoehtoja. Lusernia (alfalfa) tulee välttää sen erittäin korkean kalsiumpitoisuuden vuoksi.
- Pelletit: Pellettien kalsium pitoisuus on hyvä olla matala. Pellettiä on hyvä antaa n. 1 rkl päivässä.
- Tuoreravinnon valinta: Vältä kalsiumrikkaita kasviksia, kuten persiljaa, pinaattia, lehtikaalia ja voikukkaa. Suosi kurkkua, paprikaa ja erilaisia mietoja salaatteja.
- Runsain vedensaanti: Runsas vedenjuonti pitää virtsatiet huuhdeltuina. Tarjoa vettä sekä juomapullosta että keraamisesta kupista, ja tarjoile kasvikset huuhdeltuina ja märkinä.
- Liikunta: Mahdollisuus liikkua runsaasti edistää rakon tyhjenemistä ja ehkäisee sakkauman kertymistä.
kirj. eläinlääkäri Heidi Hermiö, 2026
