Kissan Hammassyöpymä 
Hammassyöpymä on sairaus, joka tuhoaa hampaan rakenteen. Sen taustalla ovat ns. odontoclast-solut, jotka hajottavat hampaan pintaa. Syy kissojen hammassyöpymien syntymiselle on edelleen avoin. Jopa 70% kissoista altistuu tälle hammassairaudelle elämänsä aikana. Rotukissoilla on todettu suurempi alttius, mutta mikä vaan kissa voi saada hammassyöpymiä. Yleisimmät sijainnit kissan hammassyöpymille ovat premolaarit 106 ja 206 yläleuassa sekä alaleuassa 307 ja 407. 🦷
Hammassyöpymät ovat hyvin kivuliaita.
Oireet
Kissa näyttää kipua huonosti, joten oireita voi olla vaikea huomata tämänkin sairauden kohdalla. Hammassyöpymien aiheuttamaan kipuun liittyviä oireita ovat muun muassa hampaiden narskuttelu, alaleuan vapina, pään ravistelu, suun raapiminen, suun kosketusarkuus sekä syömisvaikeudet. Syömisvaikeudet voivat ilmetä esimerkiksi ruoan tiputtelulla tai toispuoleisella pureskelulla. Syömättömyys voi myös johtaa painon laskemiseen. Kuitenkin kissa saattaa syödä hyvinkin kovasta kivusta huolimatta. Joten muistutuksena, se että kissa syö, ei valitettavasti ole tae kissan kivuttomuudesta.
Muutokset käyttäytymisessä voivat olla myös merkki hammassyöpymistä. Esimerkiksi lisääntynyt nukkuminen ja vähentynyt leikkiminen sekä aggressiivisuus voivat kieliä kivusta.
Joskus omistaja havaitsee myös suussa hammassyöpymiin liittyviä muutoksia. Esimerkiksi jokin hammas puuttuu, ienraja punoittaa tai hammas vuotaa verta jostakin kohtaa.
Hammassyöpymien luokittelu
Kissojen hammassyöpymät voidaan luokitella niiden vaiheiden ja tyyppien mukaan. Vaiheita on viisi erilaista ja tyyppejä kolme. Hammassyöpymien ensimmäisissä vaiheissa muutokset ovat vielä suhteellisen lieviä, mutta esimerkiksi viidennessä vaiheessa hammasta ei enää havaita ja sen kohdalla on kohouma ikenessä. Tyypin 1 hammassyöpymässä juuren ympärillä oleva ligamentti on selkeästi erotettavissa, tyypissä 2 ligamenttia taas ei eroteta. Lisäksi tyypissä 2 juurta ei pysty erottamaan kunnolla ympäröivästä luusta. Tyypin 3 hammassyöpymä on puolestaan tyypin 1 ja tyypin 2 yhdistelmä.
Alla ohessa kuvia luokitteluun liittyen.
Diagnostiikka
Kissoilla ensimmäiset hammassyöpymät havaitaan usein alaleuan P3-hampaissa ja yläleuan P2-hampaissa. Usein muutokset ovat symmetrisiä, eli löydettävissä molemminpuolin ala-tai yläleukaa. Kuitenkin, mikä vain hammas voi altistua hammassyöpymälle. Hammassyöpymien leesiot ovat erittäin kivuliaita, varsinkin jos niissä on yhteys juurikanavaan tai ne ovat paljastuneet suuontelon puolelle.
Hammassyöpymän diagnosointi perustuu huolelliseen suun tutkimukseen sekä koko suun hammasröntgenkuvaukseen. Jokainen hammas käydään tutkimuksessa yksitellen läpi ja ienrajat tarkistetaan syöpymien varalta. Ilman hammasröntgenkuvausta ei voida tehdä diagnoosia hammassyöpymien tapauksessa. Hammasröntgenkuvaus on myös erittäin tärkeä osa hoidon kannalta.
Hoito ja ennuste
Hammassyöpymälle altistuneet hampaat tulee aina poistaa. Riippuen syöpymän tyypistä (1-3), hammas poistetaan joko kokonaan juurineen tai ns. kruunuamputaatiolla. Hammasröntgenkuvien perusteella voidaan määrittää hammassyöpymän tyyppi ja täten valita sopiva hoitomuoto tapauskohtaisesti.
Hammassyöpymien etenemisnopeus on yksilökohtaista. Joillain yksilöillä hammassyöpymät etenevät hyvinkin nopeasti. Tämän takia on erittäin tärkeää, että kissan suu tutkitaan noin 6-12 kuukauden välein hammasröntgenkuvauksen kera. Tällöin hammassyöpymiin päästään puuttumaan ajoissa ja vähentämään lemmikille aiheutuvaa kärsimystä. Ennaltaehkäisy on haastavaa, sillä kissojen hammassyöpymien syy on tuntematon. Säännölliset hammashoidot ovat siis paras tapa varmistaa, ettei lemmikki joudu kokemaan pitkää ja kivuliasta hammassyöpymän prosessia ensimmäisestä hammassyöpymän vaiheesta viimeiseen.
Kaikki kuvat: AVDC.org (American Veterinary Dental College)
kirj. eläinlääkäri Marie-Therese ”Tessi” Lund, 2025
Varaa aika lemmikkisi hammashoitoon joko soittamalla klinikalle tai nettiajanvarauksesta.
💛⭐