Brucella canis | Eläinklinikka Tsemppi

Brucella canis on koirilla esiintyvä, koirien lisääntymisterveyteen vaikuttava bakteeri ja sen aiheuttamasta taudista käytetään nimitystä bruselloosi. Koiralle voivat aiheuttaa oireita myös Brucella abortus ja Brucella suis – bakteerit.

Brucella canista ei kuitenkaan esiinny Suomessa kotoperäisenä. Suomessa tauti todettiin ensimmäisen kerran 2008 ja toisen kerran 2013. Kummassakin tapauksessa tartunnanlähteenä on ulkomailta tuotu koira. Tauti on merkittävä nimenomaan jalostuskäyttöön tuotavilla koirilla.

Miten brucella-bakteeri tarttuu?

Yleensä Brucella canis -tartunta saadaan astutuksen yhteydessä. Lisäksi tartunta voi levitä siemennesteen, emätineritteen, virtsan sekä synnytyksen ja abortoituneiden sikiöiden kautta. Bakteerit siirtyvät koiran elimistöön suun limakalvon läpi koiran nuollessa eritteitä. Tartunta voi tapahtua myös silmän limakalvon kautta. Jos kontakti limakalvoihin on lyhytaikainen, ei tartuntaa välttämättä tapahdu. Tartunnassa bakteeri hakeutuu ensisijaisesti koiran sukuelimiin, joissa infektio ilmenee.

Tartuntariski on suurin tiiviissä koirayhteisöissä. Bakteeri voi säilyä ympäristössä useita viikkoja kosteissa ja viileissä olosuhteissa.

Bruselloosin oireet

Monilla koirilla Brucella canis -tartunta ei aiheuta selviä yleisoireita. Usein tartuntaa aletaan epäillä vasta epäonnistuneen tiineyden jälkeen ja etenkin, jos narttu on tuotu ulkomailta. Sukupuolityypillisten oireiden lisäksi sekä nartuilla että uroksilla voi esiintyä imusolmukkeiden suurentumista, selkäkipuja ja silmätulehduksia.

Urosten oireet

kives, lisäkives- tai eturauhastulehdukset
hedelmättömyys
kivesten surkastuminen

Nartun oireet

tiineyden keskeytyminen
abortoituneet pennut/ imeytyneet pennut (= alussa tiine narttu, mutta tiineys ei etene)
kuolleena syntyneet pennut tai heikot/ pienet pennut(huom! Osa nartun pentueista voi olla myös onnistuineita ja pentuja voi olla normaali määrä)
pienentynyt pentuekoko

Diagnoosi

Tartunta todetaan verikokeilla, mutta varma diagnoosi voi vaatia useita testejä. Tauti voidaan varmentaa verestä tehtävän vasta-ainemäärityksen lisäksi bakteeriviljelyllä: viljelynäytteeksi sopii kohtuerite, virtsa, veri, sperma, sikiö, kuollut pentu tai kudosbiopsia. PCR-testejä voidaan myös käyttää testaamiseen.

Hoito

Brucella canis –infektiota on vaikea parantaa kokonaan, ja antibioottihoito ei aina poista bakteeria elimistöstä. Antibioottihoidon tarkoituksena on pitää bakteerien määrä koiran elimistössä alhaisena sekä samalla pitää kurissa kliinisiä oireita. Brucellan aiheuttama infektio on käytännössä elinikäinen.

Ruokavirasto suosittelee tällä hetkellä tartunnan saaneiden koirien lopettamista. Lue lisää Ruokaviraston sivuita.

Jos koiraa ei lopeteta, tulee se steriloida/kastroida, jotta riski tartunnan leviämiseen pienenee.

Ennaltaehkäisy on avainasemassa

Tärkein keino ehkäistä bruselloosia on testata jalostukseen käytettävät koirat. Testaus on tärkeää sekä tuotaessa koiria että astutuksen tapahtuessa ulkomailla. Hyvä hygienia, uusien koirien karanteeni ja riskien tiedostaminen vähentävät tartuntojen leviämistä.

Tartunnan saaneen koiran kontakia muihin koiriin tulisi välttää, koiraa ei siis tulisi viedä koiratapahtumiin eikä esimerkiksi koirapuistoihin.

Jos tartunta on levinnyt kennelissä, tulee kaikki koiran kanssa asuneet koirat testata tartunnan varalta. Vasta-ainepositiiviset olisi hyvä poistaa kennelistä, jotta tartunta ei pääse aktivoitumaan näissä ja leviämään edelleen.

Koiran asumistilat tulisi desinfioida ja tavalliset desinfektioaineet tehoavat hyvin. Esimerkiksi klooripitoiset aineet, peroksihapot ja jodipitoiseet desinfektioaineet ovat tehokkaita.

Brucella canis voi tarttua myös ihmiseen

Ihmisiin tartunta on harvinainen, mutta mahdollinen, joten varovaisuutta on syytä noudattaa. Oireettoman koiran ihmiselle aiheuttama infektioriski on pieni. Suurin infektioriski on käsiteltäessä kuolleina syntyneitä tai abortoituneita sikiöitä tai sikiökalvoja. Tartunnan voi saada myös muista synnytyseritteistä ja juoksujen eritteistä sekä siemennesteestä tai uroskoiran virtsasta.

Tautiriski Suomessa

Suomalaisten, koko ikänsä Suomessa eläneiden, koirien infektioriski on pieni. Tuontikoirat sekä siitoskäytössä olevat ulkomaalaiset koirat tulisi tutkia ennen astutusta. Vasta-ainetutkimusta tulisi käyttää, mikäli mahdollisesta tartunnasta on kulunut yli kolme viikkoa. Tässä ajassa vasta-ainetasot ovat ehtineet nousta. Mikäli halutaan tutkia mahdollista akuuttia infektiota, tulisi näyte tutkia PCR-tekniikalla.