Avoinna ma-pe 8-20, la 10-17 | Puh. 010 348 3000 | tsemppi@elainklinikkatsemppi.fi | Ruskatie 1, 02970 Espoo

Kissan kilpirauhasen liikatoiminta

Kissan Kilpirauhasen Liikatoiminta

Kissan kilpirauhasen liikatoiminta eli hypertyreoosi on yksi yleisimmistä iäkkäiden kissojen sairauksista. Se on tila, jossa kilpirauhanen tuottaa liikaa tyroksiini-hormonia, mikä kiihdyttää kissan aineenvaihduntaa kierroslukumittarin punaiselle alueelle.

Vaikka sairaus kuulostaa vakavalta, se on yksi parhaiten hoidettavissa olevista kissojen hormonaalisista vaivoista.


Tunnista oireet: ”Ikuinen nuoruus” vai sairaus?

Hypertyreoosi on petollinen, koska alkuvaiheessa kissa saattaa vaikuttaa jopa epätavallisen pirteältä. Omistaja voi luulla seniorikissan saaneen ”uuden nuoruuden”, kun se leikkii ja liikkuu aktiivisesti.

Tyypillisiä oireita:

  • Painon lasku: Kissa laihtuu, vaikka se söisi enemmän kuin koskaan.
  • Lisääntynyt ruokahalu (polyfagia): Kissa on jatkuvasti nälkäinen ja saattaa jopa varastaa ruokaa.
  • Muutokset turkissa: Karva muuttuu takkuiseksi, rasvaiseksi tai huonokuntoiseksi.
  • Lisääntynyt juominen ja virtsaaminen: Kissa käy useammin vesikupilla ja hiekkalaatikolla.
  • Käytöksen muutokset: Ylivilkkaus, levottomuus tai lisääntynyt naukuminen (erityisesti öisin).
  • Ruoansulatusvaivat: Toistuva oksentelu tai ripuli.

Tyypillinen potilas:

  • noin 12-13 vuotias kotikissa
  • laihtuu siitä huolimatta että syö hyvin tai jopa normaalia enemmän
  • oksentelee usein
  • juo ja pissaa tavallista enemmän
  • on normaalia aktiivisempi, voi olla öisin levoton ja maukua
  • lihaksisto heikentynyt
  • turkin kunto huonontunut
  • kaulalla voi tuntua massamuutos kilpirauhasen liikakasvusta johtuen.
    Kaulalla tuntuva kilpirauhanen ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti sitä, että kissa on sairastunut kilpirauhasen liikatoimintaan. Tutkimuksissa on todettu suurentuneita kilpirauhasia myös 20% terveistä kissoista.

Mikä sairauden aiheuttaa?

Yleisin syy (noin 98% tapauksista) on kilpirauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu (hyperplasia) tai hyvänlaatuinen kasvain (eli adenoma). Vain hyvin pieni osa tapauksista (n. 1-2%) on pahanlaatuisia kasvaimia. Liikakasvun seurauksena kilpirauhanen ei enää tottele elimistön säätelyjärjestelmää, vaan tuottaa hormonia vereen hallitsemattomasti.

Tarkkaa syytä kilpirauhasen liikakasvuun ei täysin tiedetä, mutta on epäilty mm. erilaisia proteiinien toimintamuutoksia, jotka mahdollisesti vaikuttavat kilpirauhasen liikakasvuun. Samoin on epäilty ravinnon korkeiden joditasojen johtavan kilpirauhasen liikatoimintaan. Tutkimuksissa on kissanruuissa todettu jopa 10 kertaisia joditasoja verrattuna ravintosuosituksiin. Geneettinen alttius on todennäköisesti myös taustasyynä, koska tietyissä kissanroduissa todetaan vähemmän sairastumista. 


Diagnosointi eläinlääkärissä

Sairaus todetaan yleensä helposti:

  1. Kliininen tutkimus: Eläinlääkäri voi joskus tuntea suurentuneen kilpirauhasen kissan kaulalla. Lisäksi kissalla on usein korkea leposyke. Kissa on usein laihtunut ja sillä on turkki kiilloton ja huonokuntoinen.
  2. Verikoe: Verestä mitataan kokonaistyroksiinin (T4) pitoisuus. Jos arvo on koholla, diagnoosi on selvä.
  3. Liitännäissairaudet: Koska hypertyreoosi rasittaa sydäntä ja munuaisia, eläinlääkäri tarkistaa usein myös verenpaineen ja munuaisarvot.

Hoitovaihtoehdot

Hoidon tavoitteena on palauttaa tyroksiinitaso normaaliksi. Vaihtoehtoja on neljä:

1. Lääkehoito (Yleisin tapa)

Kissa saa päivittäin lääkettä, joka estää hormonituotantoa. Lääke ei paranna sairautta, vaan pitää sen kurissa. Hoito on elinikäinen.

2. Radiojodihoito (Kultainen standardi)

Kissa saa annoksen radioaktiivista jodia, joka tuhoaa vain liikatoimivan kilpirauhaskudoksen jättäen terveen kudoksen rauhaan. Radiojodihoitoa annetaan vain erityisissä eläinsairaaloissa ja hoidon jälkeen kissan täytyy jäädä sairaalaan säteilyeristykseen yleensä noin viikoksi, kunnes valtaosa radioaktiivisesta aineesta on poistunut kissasta. Tämä hoitomuoto on kallis kertainvestointi, mutta pitkällä aikavälillä se voi olla jopa halvempi kuin lopunikäinen lääkitys. Radiojodihoito parantaa sairauden pysyvästi ilman päivittäistä lääkitystä.

3. Ruokavaliohoito

Saatavilla on erikoisruokaa (esim. Hill’s y/d), jossa jodin määrä on rajoitettu minimiin. Koska kilpirauhanen tarvitsee jodia hormonin valmistukseen, jodin puute laskee hormonitasoja. Tämän hoitomuodon haittana on se, että usein kissat eivät suostu syömään dieettiruokaa ainoana ruokana.
Huom: Kissa ei saa syödä mitään muuta, ei edes yhtä herkkupalaa tai ulkoa pyydystettyä hiirtä.

4. Leikkaushoito

Epänormaali, suurentunut ja yliaktiivinen kilpirauhanen voidaan poistaa leikkauksella. Tämä hoito voi parantaa kissan täysin, mutta joillain kissoilla sairaus uusii, jos jäljelle jäänyt normaali kilpirauhanen myöhemmin sairastuu. Leikkauksen riskinä on lisäkilpirauhasen vahingoittuminen. Lisäkilpirauhaset ovat pienet rauhaset kilpirauhasen läheisyydessä, ja ne säätelevät veren kalsiumpitoisuutta. Jos lisäkilpirauhaset vahingoittuvat leikkauksessa, lääkitys on tarpeen kalsiumpitoisuuden säätelyyn.


Sairauden ennuste

Oikein hoidettuna hypertyreoosia sairastavan kissan ennuste on erinomainen. Monet kissat elävät vuosia diagnoosin jälkeen täysipainoista elämää. Hoitamattomana sairaus on kuitenkin kohtalokas, sillä se johtaa usein lopulta sydämen vajaatoimintaan tai munuaisvaurioihin.

Vinkki: Jos yli 10-vuotias kissasi laihtuu, mutta on ”pirteämpi kuin vuosiin”, pyydä eläinlääkäriä tarkistamaan veren kilpirauhasarvo (T4-arvo) seuraavalla eläinlääkärikäynnillä.

kirj. eläinlääkäri, eläintenkouluttaja AT & EAT Tiina Seikkula, 2026