Kevään lämpimät säät houkuttelevat esiin paitsi ulkoilevat kissat, myös horroksesta heräävät kyyt. Vaikka kissa on taitava metsästäjä, kyy on sille vaarallinen vastustaja. Kyynpurema kissalla on aina eläinlääkinnällinen hätätapaus, joka vaatii välitöntä eläinlääkärin hoitoa.
Miten tunnistaa kyynpureman?
Kissa saa pureman useimmiten etutassuihin tutkiessaan käärmettä lähietäisyydeltä tassulla kokeilemalla.
Lajien erilaisista tutkimiskäyttäytymistä johtuen kissa saa tyypillisesti pureman etutassuihin ja koira taas kuonoon.
Tyypillisiä oireita ovat:
- Voimakas turvotus: Purema-alue turpoaa usein nopeasti ja voimakkaasti.
- Kipu ja arkuus: Kissa voi ontua, vetäytyä piiloon tai naukua valittavasti. Turvonnut purema-alue on usein kosketusarka.
- Pienet pistojäljet: Iholla saattaa näkyä kaksi pientä reikää noin 0,5–1 cm etäisyydellä toisistaan, mutta usein ne ovat vaikeita havaita.
- Yleisoireet: Heikkous, vaisuus, apaattisuus, läähättäminen, kuolaaminen, oksentelu tai jopa shokki.
Ensiapu: Mitä tehdä (ja mitä ei)?
Jos epäilet kyyn puremaa, pysy rauhallisena. Panikointi nostaa kissan stressitasoa ja sydämen sykettä ja liikehdintää, mikä voi nopeuttaa myrkyn leviämistä.
- Pidä kissa mahdollisimman liikkumattomana. Kanna kissa autoon ja eläinlääkäriin. Liikkuminen tehostaa verenkiertoa, jolloin myrkky leviää elimistössä nopeammin.
- Ota heti yhteys eläinlääkäriin. Soita matkalla, jotta klinikka voi valmistautua vastaanottoon.
- Älä anna kyytablettia (kyypakkaus) ilman eläinlääkärin lupaa. Nykyohjeistuksen mukaan kyytabletteja ei tule antaa, koska kortisoni voi peittää oireita ja vaikeuttaa hoidon arviointia ja ennustetta. Sitä suositellaan vain, jos turvotus uhkaa tukkia hengitystiet.
- Älä yritä imeä myrkkyä tai viiltää puremakohtaa. Nämä vanhan kansan konstit vain pahentavat kudosvaurioita.
Miksi kyy on kissalle vaarallinen?
Kyyn myrkky on monimutkainen seos entsyymejä ja proteiineja. Se aiheuttaa:
- Kudosvaurioita: Solujen tuhoutumista purema-alueella.
- Veren hyytymishäiriöitä: Veren kyky hyytyä heikkenee, joka altistaa verenvuodoille.
- Elinvaurioita: Myrkky voi vaurioittaa erityisesti munuaisia ja sydäntä.
Vaikka kissa on usein koiraa sitkeämpi sietämään myrkkyä suhteessa painoonsa, ”kuivia puremia” (purema ilman myrkkyä) tapahtuu vain melko harvoin. Tämän vuoksi jokainen kyynpurema on otettava vakavasti.
Hoito eläinlääkärissä
Eläinlääkärissä kissa saa yleensä vahvaa opiaattikipulääkettä sekä suonensisäistä nesteytystä, joka tukee verenkiertoa ja suojaa munuaisia. Lisäksi annetaan usein pahoinvoinninestolääkitystä sekä mahansuojalääkitystä.
Tehokkain hoito on kyynvastamyrkky eli antiseerumi, joka neutraloi verenkierrossa olevan myrkyn. Antiseerumi voi aiheuttaa pahimmillaan vakavan allergisen reaktion, jonka vuoksi vastamyrkyn antamisen yhteydessä ja sen jälkeen on seurattava tarkoin kissan vointia.
Lisäksi kissan vointia seurataan verikokein mahdollisten elinvaurioiden varalta.
Muista: Toipuminen vaatii yleensä usean päivän täyden levon ja rauhallisen kotihoidon pureman jälkeen, vaikka kissa vaikuttaisi jo pirteältä.
Miten välttää kyyn kohdaaminen?
Täysin varma ei voi olla, mutta riskiä voi pienentää:
- Pidä piha-alueen nurmikko lyhyenä ja poista risukasat, joissa kyyt viihtyvät.
- Vältä päästämästä kissaa valvomatta paikkoihin, joissa kyitä tiedetään esiintyvän runsaasti kevätkosteikossa tai kallioilla.
Potilastapaus Viiru
Viiru tuotiin Eläinklinikka Tsempin päivystykseen, koska Viiru ei varannut painoa toiselle etujalalle ulkoilun jälkeen. Kotipihassa oli aiemmin havaittu käärmeitä, joten omistajat pelkäsivät käärmeen puremaa.
Eläinlääkäriin tuotaessa Viiru oli jännittynyt ja kivuliaan oloinen. Viirun oikea etujalka voimakkaasti turvonnut, turvotusta myös tassussa ja varpaissa, vahva epäily kyynpuremasta.
Viiru sai ensihoitona vahvaa opiaattikipulääkettä, jonka jälkeen Viirulle laitettiin suonikanyyli ja samalla otettiin verinäyte. Viiru sai suonensisäisesti nesteytystä, pahoinvoinninestolääkettä sekä mahansuojalääkettä. Viirun verinäytteistä tarkistettiin perusverenkuva ja seerumiarvot, verinäytteissä ei havaittu vakavia muutoksia.
Koska Viiru oli hyvin kivulias ja vaisu ja Viirun tassu oli voimakkaan turvonnut, päädyttiin omistajien kanssa keskustelun jälkeen kyyn vastamyrkyn antamiseen. Viiru sai ensin pienen annoksen vastamyrkkyä, jonka jälkeen Viirun vointia seurattiin mahdollisen allergian reaktion varalta. Koska allergista reaktiota ei ilmennyt, uskallettiin Viirulle antaa loppuannos kyyn vastamyrkkyä. Pian Viiru alkoikin jo piristyä ja turvotuskin lähti laskemaan. Viiru voitiin kotiuttaa kotihoitoon ja seurantaan. Ennen kotiutusta Viiru sai vielä annoksen pitkävaikutteista opiaattikipulääkettä.
Toivotamme hurmaavalle Viirulle pikaista paranemista ja toivomme, että Viiru ei enää törmää kyykäärmeisiin. ❤️
kirj. eläinlääkäri, eläintenkouluttaja AT, eläintenkouluttaja EAT Tiina Seikkula, 2026
