Koiran sydänmato eli Amerikkalainen sydänmato (D. immitis), arkikielessä usein pelkkä ”sydänmato”, on koirien sydän- ja verenkierrossa pesivä sukkulamatolaji. Loistartuntaa levittävät hyttyset, jotka infektoivat pääasiassa koiria, mutta myös mm. kissoja, frettejä ja hevosia. Lisäksi ihminen voi saada
tartunnan, mutta tästä ei seuraa oireita, sillä ihmiskeho ei ole loiselle elinkelpoinen.
Levinneisyys Euroopassa
Etelä-Euroopassa amerikkalainen sydänmatoa on kotoperäinen useassa maassa, Suomessa
tartuntoja todetaan tuontikoirilla. Tuontikoirien seulonta infektion varalta on erittäin tärkeää, sillä
loisen on mahdollista muuttua kotoperäiseksi myös Suomessa meillä esiintyvien hyttyslajien
avulla.
Loisen elinkaari
Tartuntaa kantavan eläimen veressä elävät varhaiset toukkamuodot (mikrofilariat) siirtyvät eläimestä toiseen hyttysten avulla. Tartunnan alkuvaiheessa toukkamuodot vaeltavat elimistön kudoksissa, päätyen sydämen rakenteisiin, joissa ne aikuistuvat. Aikuiset sydänmadot tuottavat verenkiertoon mikrofilarioita, jolloin tartunnan on mahdollista siirtyä jälleen uusiin tartuttamattomiin eläimiin. Aikuiset loiset elävät jopa 5-7 vuotta, tuottaen jatkuvasti lisää jälkeläisiä verenkiertoon.
Sydänmatotestit
Tartuntoja seulotaan verinäytteistä, joista pyritään osittamaan aikuisten loisten antigeeneja,
immuunijärjestelmän tuottamia vasta-aineita tai mikrofilarioiden DNA:ta. Testien ajankohta tulee
valita tarkoin loisen eri kehitysvaiheet huomioon ottaen, sillä muutoin testitulos voi olla
virheellisesti negatiivinen tartuntaa kantavalla lemmikillä.
Taudinkuva ja ennuste
Tuore tartunta on yleensä oireeton, sillä infektioon liittyvät oireet ilmaantuvat ajan myötä
loismäärän kasvaessa sekä aikuisten loisten vaurioittaessa keuhkoja ja sydämen rakenteita.
Tartunta rasittaa pitkässä ajassa myös muita sisäelimiä, kuten maksaa ja munuaisia.
Aluksi voi havaita lievää yskää ja heikentynyttä rasituksen sietoa. Tilanteen edetessä lemmikille
kehittyy sydämen vajaatoiminta, jolloin yskä lisääntyy ja voimistuu, lepohengitys tihenee (yli 30
kertaa/min), lemmikki hengästyy ja väsyy nopeasti ja paino laskee. Akuutissa hätätilanteessa
lemmikin tila romahtaa ja sillä on hengenahdistusta. Pahimmillaan voi sattua vakava ja
hengenvaarallinen komplikaatio, joissa sydämen rakenteisiin syntyy tukkeuma suuren loismäärän
seurauksena (kaval-oireyhtymä).
Mikäli sydänmatoa kantavalla lemmikillä todetaan tartuntaan liittyviä oireita ja sisäelinmuutoksia,
on hoidon ennuste varauksellinen.
Hoitovaihtoehdot
Ensisijainen hoito riippuu sydänmatopositiivisen lemmikin taudinkuvasta ja yleiskunnosta.
Jos oireet ovat henkeä uhkaavat (kaval-oireyhtymä), on aikuisten matojen kirurginen poisto
tähystämällä ainoa hoitovaihtoehto. Tässä tilanteessa myös eutanasia on varteenotettava
vaihtoehto, jotta eläimen kokema kärsimys tartunnasta ei pitkity.
Muissa oirekuvissa suositellaan kolmen injektion lääkitysprotokollaa erikoislupavalmisteella
(melarsomiini). Tähän yhdistetään mikrofilarioita ja loislajin kanssa symbioottisesti elävän
bakteerilajin (Wolbachia) tappavien lääkitysten käyttöä. Hoitoon liittyy keuhkoveritulppariski,
jonka minimoimiseksi lemmikki tulee pitää levossa. Osa hoidettavista lemmikeistä hyötyy
kortisonista komplikaatioriskin vähentämiseksi.
Lemmikeillä, joilla on kohtalaisen tai vakavan infektion lisäksi muita perussairauksia, esimerkiksi
korkeaan ikään liittyen, voidaan valita toissijainen hoitoprotokolla. Tällöin hoito ei tapa aikuisia
loisia, vaan keskittyy vain mikrofilarioiden määrän säännölliseen vähentämiseen. Metodia tulee
harkita tarkkaan, sillä siihen liittyy korkeampi komplikaatioriski, sisäelinvaurioiden eteneminen
aikuisten loisten olemassaolon takia sekä riski lääkitysten tehon vähenemiselle lääkeresistenssin
takia.
Ennaltaehkäisy
Terveeillä lemmikeillä tulee olla voimassa oleva lääkityssuoja hyttysiä vastaan matkustaessaan maissa, joissa amerikkalainen sydänmato on kotoperäinen tai todettu levinneen hiljattain.
Sydänmatopositiivisen lemmikin kanssa suojaaminen hyttysiltä on kriittistä, etenkin, jotta tartunta
ei pääse leviämään uusiin eläimiin. Tällöin mikrofilarioita sekä hyttysiä tappavien lääkitysten käyttö on välttämätöntä loisen leviämisriskin välttämiseksi.
Ranskalainen sydänmato
Amerikkalaisen sydänmadon lisäksi koirilla tavataan myös ranskalaista sydänmatoa
(Angiostrongylus Vasorum), joka on levinnyt laajalle Euroopassa villikoiraeläinten mukana. Koira
saa tartunnan syötyään loisen toukkia kantavan etanan tai kotilon. Oireilevalla koiralla on
useimmiten hengitystieoireita, ja kroonisiin tartuntoihin liittyy myös yleiskunnon heikkenemistä
(alipaino, anemia, vetämättömyys). Toisinaan tartunta on koiralla täysin oireeton. Tartunta
todetaan ulostetutkimuksissa, ja voidaan hoitaa lääkityksellä.
kirj. eläinlääkäri Kira Åström, 2026
