Avoinna ma-pe 8-20, la 10-17 | Puh. 010 348 3000 | tsemppi@elainklinikkatsemppi.fi | Ruskatie 1, 02970 Espoo

Puutiainen voi levittää erilaisia taudinaiheuttajia.

Puutiaiset ja niiden levittämät sairaudet koirilla ja kissoilla, osa 1: Puutiaisen elämä

Puutiaiset (kansankielellä punkit) ovat hämähäkkieläimiin kuuluvia verta imeviä niveljalkaisia, joita esiintyy kaikkialla maailmassa. Suomessa yleisimpiä puutiaislajeja ovat Ixodes ricinus (punkki, puutiainen) ja Ixodes persulcatus (taigapunkki). Euroopassa esiintyvistä punkeistä lisäksi Dermacentor reticulatus ja Rhipicephalus sanguineus -punkki (ruskea koiranpunkki) voivat levittää koirille ja kissoille merkityksellisiä taudinaiheuttajia.

Tässä artikkelissa keskitytään puutiaistilanteeseen Suomessa. Puutiaisvälitteisistä sairauksista voit lukea osasta 2.

Puutiaisen elintavat

Puutiaisia elää metsissä, puistoissa, pelloilla ja pihoissa, kaikilla sellaisilla alueilla, joissa aluskasvillisuus tarjoaa sopivan kostean elinympäristön. Puutiaisia esiintyy lähes koko maassa, yleisimpiä punkit ovat rannikkoalueilla ja saaristossa, mutta myös esimerkiksi Jyväskylässä ja Oulussa on havaittu punkkeja ja puutiaisvälitteisiä tauteja koirilla.

Punkit eivät ole aktiivisia talvella pakkasten aikaan, mutta jo muutaman asteen lämpötilassa ne aktivoituvat. Puutiainen on herkkä kuivuudelle, kuivana kesäaikana puutiaiset piiloutuvat lähelle maanpintaa, missä on kosteampaa. Etelä-Suomessa punkit ovat yleensä aktiivisia maaliskuusta marraskuuhun, lämpiminä talvina jopa tammikuusta joulukuuhun.

Puutiaisen elämänkierto

Puutiaisen elämänkiertoon kuuluu neljä vaihetta ja kehittyäkseen seuraavaan muotoon puutiainen tarvitsee veriaterian. Suomen oloissa elämänkierto kestää noin 3-4 vuotta. Naaraspuutiainen voi munia jopa 3000 munaa, joista kuoriutuu seuraavana kesänä pieniä puutiaislarvoja eli -toukkia.

Puutiaisen toukka on selkeästi aikuista puutiaista pienempi ja sen suuosat ovat aikuiseen verrattuna lyhyet ja hennot. Tämän takia puutiaisen alut imevät ensimmäisen veriateriansa ohutnahkaisista pikkunisäkkäistä ja linnuista. Veriaterian nauttinut toukka piiloutuu maan karikekerrokseen nahanluontia varten. Suomen viileissä kesissä nahanluonti voi kestää seuraavaan kesäänkin, mutta kesien muuttuessa lämpimimmiksi, voi toukka ehtiä jo saman kesän aikana kehittymään nymfimuotoon.

Nymfi etsii itselleen sopivan kokoisen veriaterian esimerkiksi kiipeämällä korkeammalle kasvillisuuteen.
Tartuttuaan isäntäeläimeen se imee verta jopa 5-7 päivän ajan, ennen kuin irrottautuu luodakseen nahkansa ja kehittyäkseen aikuiseksi.

Aikuisista puutiaisista naaras tarvitsee verta pystyäkseen lisääntymään. Urokset eivät yleensä ime verta, koska niiden ainoana tehtävänä on hedelmöittää naaraspuutiainen. Joskus havaitaan myös verta imeviä urospunkkeja. Aikuiset naaraat imevät verta keskikokoisista tai suurista nisäkkäistä ja ovat usein kiinnittyneinä pitkään. Veriaterian jälkeen naaraat käyttävät saamansa ravinnon munien kehittämiseen.

Ja niin uusi pienten puutiaisten elämä saa alkunsa.

Aikuinen, verta imenyt puutiainen on helppo erottaa koiran turkista. Toukka- tai nymfimuodot ovat selkeästi pienempiä eivätkä ne kiinnittyessään välttämättä erotu koiran tai kissan turkin seasta.

kirj. eläinlääkäri Melina Bruno-Paasisalo, 2024