Yleisanestesia eli ”nukutus” on lemmikille lääkeaineilla aiheutettu tila, jonka tavoitteena on, että potilas on liikkumaton, ei tunne kipua, eikä ole tietoinen hänelle suoritetuista toimenpiteistä.
Yleisanestesiaa käytetään pääosin suurimmissa leikkaustoimenpiteissä, joissa potilaan elintoimintoja seurataan hoitajan sekä monitoreiden toimesta. Näitä ovat mm. erilaiset vatsa- ja rintaonteloleikkaukset, ortopediset leikkaukset, suun ja hampaiden toimenpiteet sekä vaativammat ihon kasvainten poistot.
Yleisanestesian vaiheet
Karkeasti jaoteltuna yleisanestesiaan sisältyy kolme vaihetta:
- Esilääkitys: ensimmäiset rauhoittavat lääkkeet, jotka potilas saa vastaanotolla pistoksena
lihakseen tai ihon alle. Jotkut potilaat tarvitsevat myös kotona suun kautta annettavia,
rauhoittavia ja ahdistusta lievittävää ”esilääkitystä” ennen varsinaista eläinlääkärikäyntiä. - Induktio: kun potilas on rauhoittunut, voidaan potilaan esilääkkeistä johtuvaa
rauhoitustilaa syventää suonensisäisillä lääkeannoksilla paikoilleen asetetun suonikanyylin kautta.
Rauhoitusta syvennetään, kunnes potilaalle voidaan turvallisesti asettaa hengitysputki. - Ylläpito: haluttua anestesian tasoa ylläpidetään sekä voidaan tarvittaessa syventää tai
vastakohtaisesti keventää. Lemmikki saa nesteytystä suonensisäisesti kanyylin kautta ja
lisähappea sekä tarvittaessa anestesiakaasua hengitysputken kautta. Anestesiaa voidaan
ylläpitää ja säädellä myös suonen kautta annettavien lääkkeiden avulla.
Vaikka yleisanestesia on niin sanottua pelkkää rauhoittamista (esilääkitystä) vaativampi
toimenpide, on se myös turvallisempi, koska mahdolliset komplikaatiot voidaan havaita
aikaisemmin sekä näihin kyetään puuttumaan ripeämmin.
Anestesiaan liittyy anestesiavalvonta, jota toteutetaan anestesiavalvojan sekä anestesiavalvontamonitorien avulla. Anestesiavalvontaan liittyy mm. anestesian syvyyden valvota, sydän- ja verenkiertoelimistön sekä hengityselimistön valvonta, ruumiinlämmön ja nestetasapainon valvonta.
Nykylääketiede on edennyt suurin harppauksin viime vuosikymmenten aikana, jolloin
yleisanestesiasta on tullut turvallisempaa paitsi ihmisille, myös lemmikeille. Omistajan huoli
yleisanestesiasta on kutenkin täysin ymmärrettävää, koska toimenpiteeseen liittyy aina riskejä –
sekä yleisiä (mm. lääkereaktiot) että potilaskohtaisempia (mm. erilaiset sisäelinten
perussairaudentilat). Näistä vakavin, eli anestesiasta aiheutuvat kuolemantapaukset, ovat terveillä eläimillä hyvin harvinaisia. Tutkimuksissa anestesiakuolleisuus on terveillä koirilla 0,05% sekä kissoilla 0,11% (Grubb T, 2020), eli hyvin alhaiset. Kuolleisuusluvut kuitenkin nousevat potilaan sairastavuuden noustessa, josta syystä suositellaan mm. lemmikkien verinäytteiden tutkimista ennen yleisanestesiaa tämän mahdollisten terveyteen liittyvien ongelmien selvittämiseksi.
Useimmat lemmikkien perussairaudet eivät enää ole este yleisanestesialle, vaan ne osataan
huomioida tapauskohtaisesti anestesiariskin vähentämiseksi. Lemmikit, joilla on erityisen korkeat
anestesiakohtaiset vaatimukset esimerkiksi vaativan sairauden takia, ohjataan yleensä klinikoille tai
sairaaloihin, joilla on erityisosaamista (anestesialääkäri) näihin liittyen.
Lähteet:
Grubb T. 2020 AAHA Anesthesia Monitoring Guidelines. aaha.org/globalassets/02-
guidelines/2020-anesthesia/anesthesia_and_monitoring-guidelines_final.pdf. Käytetty
Huhtikuussa 2025.
kirj. eläinlääkärin sijainen Kira Åström, 2025