Kissan diabetes, eli sokeritauti, on nykyään kissoilla yleisempi ja yleisempi, johtuen etenkin muutoksista kissojen pitämisessä. Tässä sairaudessa elimistö ei joko tuota riittävästi insuliini-hormonia (tyypin 1 diabetes), tai se ei vastaa siihen asianmukaisesti (tyypin 2 diabetes). Molemmissa tapauksissa veren sokeripitoisuudet nousevat, kun keho ei kykene hyödyntämään glukoosia energianlähteenä.
Kissoilla tavataan enemmän kakkostyypin diabetesta, jolle altistavat mm. ylipaino ja vähäinen liikunta. Myös pitkäaikainen, suun kautta otettava kortisonilääkitys voi johtaa sairauden puhkeamiseen, minkä takia tätä lääkettä syövien kissojen (esim. astma) tulisi käydä säännöllisesti veri- ja virtsanäytetutkimuksissa.
oireet
Sokeritaudissa näkyvimpiä oireita ovat lisääntynyt juominen ja virtsaaminen sekä painon lasku hyvästä ruokahalusta huolimatta. Korkean verensokerin seurauksena ylimääräinen sokeri ”vuotaa” munuaisten kautta virtsaan, minkä takia virtsan mukana poistuu myös suurempi määrä nestettä. Tätä kissa pyrkii kompensoimaan juomalla enemmän vettä. Painon lasku taas selittyy sillä, että koska elimistö ei kykene hyödyntämään sokeria energianlähteenään, käyttää se sen sijaan hyödykseen rasva- ja lihaskudosta.
Kuva: blissanimalhospital.com
diagnosointi
Oireiden lisäksi yksittäinen korkea verensokeriarvo ei välttämättä riitä sokeritaudin diagnosointiin kaikissa tapauksissa. Kissoilla voi esimerkiksi esiintyä tilapäistä verensokerin nousua stressin seurauksena (stressihyperglykemia), jonka takia suoritetaan muitakin tutkimuksia tukemaan diagnoosia. Näitä ovat verinäytteestä todettava fruktosamiini, johon stressi ei vaikuta yhtä herkästi kuin verensokeriin, sekä virtsanäytetutkimukset. Samalla on tärkeää poissulkea muita sairauksia, jotka oireilevat sokeritaudin tapaan, tai voivat esiintyä sen kanssa samanaikaisesti: esimerkiksi virtsatieinfektio, krooninen munuaissairaus, haimatulehdus, kilpirauhasen liikatoiminta.
hoito
Kissoilla sokeritautia hoidetaan ensisijaisesti kotona annettavilla insuliinipistoksilla, joiden antoon omistajaa ohjeistetaan klinikalla. Markkinoilla olevissa valmisteissa on eroa muun muassa saatavuudessa, hinnassa, pitoisuuksissa sekä vaikutuksen kestossa. Nykyään saatavilla on myös suun kautta annettava valmiste, mutta tämän tapauksessa hoidettavan kissan on täytettävä tietyt kriteerit, eikä lääke siten sovi kaikille.
Lääkehoitojen lisäksi kissan ruokavaliota tulee muokata sairauden hoitoa parhaiten tukevaksi (vähähiilihydraattinen). Tähän soveltuu muun muassa sokeritautisille kissoille suunniteltu, teollinen erikoisruokavalio, joista on olemassa sekä kuiva- että märkäruokavalmisteita. Jos kissalla on ylipainoa, tulee tätä laihduttaa hitaasti ja kontrolloidusti, sillä ylimääräinen paino hankaloittaa sairauden oireiden hillitsemistä. Ylipainosta on myös lukuisia muita haittoja; se muun muassa ylläpitää elimistössä tulehdustilaa, rasittaa niveliä ja aiheuttaa kissalle jatkuvaa tukalaa oloa.
Kotiseurannan merkitys
Kotona sokeritautisen kissan voinnin seuranta on hyvin tärkeää, sillä hoitojakso ei välttämättä ole ongelmaton. Ketoasidoosi eli ”happomyrkytys” on hengenvaarallinen tila, jossa elimistö happamoituu käyttäessään energianlähteenään rasvakudosta verensokerin sijaan. Happamoituminen johtaa mm. nestetasapainon ja elektrolyyttiarvojen häiriöihin, jonka seurauksena voi ilmetä lihasheikkoutta, sydämen rytmihäiriöitä sekä pahimmillaan kuolema. Toinen sokeritautisen kissan henkeä uhkaava tila on liian alhaiseksi laskevat verensokeripitoisuudet, mikä voi olla seuraus muun muassa liian suuresta määrästä pistettävää insuliinia, ruoka-annoksen syömättä jättämisestä tai oksentamisesta. Molemmissa tapauksissa kissa tulee viipymättä viedä eläinlääkäriin.
verensokerin mittaus kotioloissa
Voinnin seurannan lisäksi suositellaan myös verensokeripitoisuuksien seurantaa kotona. Seuranta antaa arvokasta tietoa kissan vasteesta insuliinilääkitykseen sekä auttaa havaitsemaan huolestuttavat muutokset verensokeripitoisuuksissa (esim. liian alhainen verensokeri). Kotimittaukset tehdään lemmikeille tarkoitetuilla verensokerimittareilla ja mittausliuskoilla (vaatii pienen veritipan esim. korvasta), sillä ihmisille tarkoitetut mittarit eivät ole toimivia eläimillä.
ennuste
Osa kissoista saattaa päästä remissiin, jolloin ne eivät enää tarvitse jatkuvaa insuliinilääkitystä. Tätä edesauttaa etenkin ylimääräisen painon pudottaminen ruokavalion muutoksilla ja liikunnan lisäämisellä. Kuitenkin, jos kissa ei osoita merkkejä remissistä kuuden kuukauden sisään insuliinilääkityksen aloittamisesta, tarvitsee kyseinen kissa todennäköisesti lääkitystä loppuelämäksi.
Tarkan kotiseurannan lisäksi kissa tulee myös viedä säännöllisesti klinikalle kontrollikäynneille, myös sairauden ollessa hoitotasapainossa.
kirj. eläinlääkäri Kira Åström (2026)
