Kissan nesteytyksestä huolehtiminen on tärkeää, koska kissalla on lajina heikko janon tunne sekä kovin tehoton tapa juoda vettä. Tämä johtuu siitä, että aavikkolajista polveutuvana kissaeläimenä se on kehittynyt riippuvaiseksi ravinnostaan (raa’asta lihasta) saatavasta vedestä.
Kissan veden juonti korreloi sen ruokavalion nestepitoisuuden kanssa. Märkä-/raakaruokaa syövä kissa saa suurimman osan tarvitsemastaan vedestä ravinnosta, mistä syystä nämä kissat nähdään harvoin juomassa vettä. Sen sijaan kuivaruokarikas ruokavalio on nesteköyhää, mikä luonnollisesti saa kissan juomaan enemmän vettä.
Kissan elimistö kuivuu herkästi, jos kissan riittävä veden saanti jää sen juomiskäytöksen varaan. Tämä johtuu siitä, että yksi lipaisu vesikiposta antaa kissalle vettä vain noin 3-4 tipan verran!
Lisääntynyt veden juonti voi olla sairauden merkki
On tavallista, että kissan nesteensaannin tarve lisääntyy esimerkiksi helteillä tai kissaemolla, joka imettää pentuja. Molemmissa tapauksissa riittävästä veden saannista on huolehdittava.
Selittämätön, merkittävästi lisääntynyt veden juonti (>100ml/kg/24h) viittaa terveysongelmaan.
Taustalla voi olla esimerkiksi piilevä maksa- tai munuaissairaus, diabetes (sokeritauti) tai kilpirauhasen liikakasvu. Näissä tilanteissa kissa tulisi aina viedä eläinlääkäriin tutkimuksiin oireiden syyn/syiden selvittämiseksi.
Myös kissa, joka menettää nesteitä esimerkiksi oksentelun tai ripulin takia, pyrkii korvaamaan menetetyt vesimäärät juomalla enemmän. Oireiden jatkuessa tämä jää riittämättömäksi, jolloin kissan elimistö kuivuu. Kuivumiseen viittaa mm. väsynyt ja voimaton olemus, huono ruokahalu sekä nahkeat limakalvot. Kuivunut lemmikki tarvitsee aina nesteytyshoitoa klinikalla, ja tehokkainta se on suonensisäisesti annosteltuna.
Jotkut lääkitykset voivat lisätä vedenjuontia, kuten sydänsairaille lemmikeille tarkoitetut nesteenpoistolääkkeet. Näissä tapauksissa veden juontia ei saa rajoittaa.
Vinkit kissan veden saannin lisäämiseksi
Tehokkainta on lisätä ruokavalion nestepitoisuutta suosimalla märkä-/raakaruokaa. Kissat ovat kuitenkin ruokavaliostaan tarkkoja, joten kaikki muutokset tähän liittyen tulee toteuttaa maltillisesti. Uutta ruokaa ei kannata sekoittaa kissan hyväksymään ruokaan, vaan tarjota pieni määrä eri lautaselta/kupista ruoka-aikaan.
Moni kissa on oppinut pitämään enemmän kuivaruoasta (nappuloista), jolloin niiden täydellinen poisjättö voi olla epärealistista. Osalla tätä voi rajoittaa myös erikoisruokavalio ruoka-aineallergian tai parantumattoman sairauden takia. Tällöin voidaan vaihtoehtoisesti tarjota erilaisia kissoille tarkoitettuja, lihanmakuisia liemiä, tai yrittää kannusta kissaa juomaan enemmän.
Yllättäen kissat voivat olla melko tarkkoja myös juoma-astioistaan. Ensinnäkin astioita tulisi olla riittävästi, etenkin, jos taloudessa on useampi kissa. Astioita ei tule sijoittaa kissanhiekkalaatikoiden tai ruokakippojen lähettyville, sillä luonnossakaan kissa ei mielellään syö veden tai ”vessansa” äärellä. Mitä tulee itse juoma-astiaan, eri vaihtoehdot voivat miellyttää eri kissoja: syviin tai mataliin, pieniin tai suuriin, läpinäkyviin tai läpikuultamattomiin, tai eri materiaaleihin (muovi, lasi, keramiikka, metalli, jne.).
Kissoille on yleensä tärkeää, että viiksikarvat eivät osu juoma-astian reunoihin juodessa, joten vettä tulisi olla joko piripintaan asti tai vaihtoehtoisesti juoma-astian oltava riittävän leveä.
Osa kissoista mieltyy myös juomaan enemmän virtaavasta vesilähteestä, jolloin kannattaa kokeilla niin kutsuttua ”vesiautomaattia” tai ”juomalähdettä”, missä vesi on jatkuvasti liikkeellä pumpun toimesta. Näissäkin, kuten myös perinteisten juoma-astioiden kanssa, tulee vesi vaihtaa päivittäin sekä huolehtia riittävästä puhtaudesta.
KUVAT: ELL Tiina Heikkilä
kirj. eläinlääkäri Kira Åström, 2026
