Eläinlääkäripelko

11.2.2024

Eläinlääkäripelko on varsin yleinen asia, pelottaahan monia ihmisiäkin lääkärissä ja/tai hammaslääkärissä, joten on ihan ymmärrettävää että monia eläimiä pelottaa eläinlääkärissä.
Pelko on tunnereaktio ympäristön ärsykkeeseen. Pelko on yksi seitsemästä perustunteesta.
Pelon tarkoitus on varoittaa mahdollisesta tulevasta vaaratilanteesta. Pelko voi kohdistua toiseen eläimeen, ihmiseen, ääneen, hajuun, objektiin tai tilanteeseen.
Pelko on yksilöllistä ja monimuotoista, eri yksilöiden pelon tunteet eivät ole keskenään samanlaisia.
Pelkoon vaikuttavat sekä perinnölliset tekijät että yksilön omat kokemukset.

Eläinlääkäripelon taustalla voi olla eläimen yleinen pelko vieraita ihmisiä tai paikkoja tai matkustusta kohtaan tai pelko voi johtua aiemmista ikävistä kokemuksista eläinlääkärissä.
Eläinlääkäripelkoa lisäävät myös eläinlääkärivastaanoton oudot hajut, sekä puhdistusaineiden ja lääkkeiden hajut että muiden eläinten hajut.
Eläimet voivat myös haistaa muiden eläinten pelon, vaikka tämä toinen eläin olisikin jo poistunut.

Pelkoreaktiot

Pelkoreaktiot jaetaan usein neljään, Four F: Fight, Flight, Freeze, Flirt.
Joillakin eläinlajeilla esiintyy myös viides F: Faint.

Fight = Taistele

Ensimmäinen F tulee sanasta fight, taistele.
Hyökkäys on paras puolustus, ainakin joskus, joidenkin mielestä.
Koira murisee, näyttää hampaitaan ja koettaa purra, kissa sähisee ja yrittää raapia.
Jo pienetkin eläimen pelkoreaktiot pitäisi huomioida ja keskeyttää toiminta ja miettiä muuta mahdollista tapaa edetä.
Koiraa ei koskaan saisi kieltää murisemasta ja näyttämästä pelkoaan. Jos murina kielletään, eikä sitä huomioida, voi koira edetä suoraan voimakkaampiin reaktioihin, ”se puri ilman varoitusta”.
Pelko on tunne, eikä tunnetta voi poistaa kieltämällä eläintä näyttämästä tunnetta.

Flight = Pakene

Toinen F tulee sanasta flight, pakene.
Aiemmin pelkoreaktioina pidettiin vain näitä kahta ensimmäistä, fight or flight, taistele tai pakene.
Pakeneminen näkyy väistelynä, pois pyrkimisenä, pelottavan asian välttelynä sekä piiloutumisena.

Freeze = Jäätyminen, jähmettyminen

Kolmas F tulee sanasta freeze, jäätyminen, jähmettyminen.
Valitettavan usein jähmettyviä eläimiä pidetään mukavina hoidokkeina, koska niitä on helppo käsitellä. Eläin ei pistä hanttiin, eikä tee muutakaan epämukavaa. Eläimen hyvinvoinnin kannalta jäätyminen on kuitenkin aivan yhtä huono asia kuin muutkin pelkoreaktiot.
Joskus aina kuulee sanottavat, että lemmikki käyttäytyy paremmin vieraiden käsissä, tämän ilmiön taustalla on varsin usein jäätymisreaktio, eläintä pelottaa kovasti, mutta se ei uskalla/pysty tekemään mitään. Myös ns. opittu avuttomuus perustuu usein jäätymisreaktioon.

Flirt = Mielistely

Neljäs F, flirt on useimmiten väärin ymmärretty pelkoreaktio, reaktiota on usein varsin vaikea tunnistaa pelkoreaktioksi. Eläin ilmentää pelkoa ja stressiä mielistelemällä, sähläämällä, hyppimällä vasten, nuolemalla kasvoja ja käyttäytymällä levottomasti. Käyttäytyminen tulkitaan usein yli-innokkuudeksi ja ylisosiaalisuudeksi.
Pelkoreaktion voi erottaa todellisesta sosiaalisuudesta ja ilosta tarkkailemalla eläimen muita stressieleitä ja -ilmeitä sekä antamalla eläimelle tilaa ja mahdollisuus valita, haluaako se olla mahdollisesti pelottavassa tilanteessa ja pelottavan henkilön vieressä vai poistuuko se paikalta.

Faint = Pyörtyminen

Joillakin eläinlajeilla esiintyy myös viides F-pelkoreaktio eli faint, pyörtyminen.
Useimmat meitä ovat nähneet hauskoja eläinvideoita, jossa eläin pelottavassa tilanteessa pyörtyy, näin saaliseläin voi hämätä saalistajaa.
Koirilla ja kissoilla tätä ei yleensä esiinny.

Muut stressieleet

Eläin voi ilmentää pelkoa ja stressiä myös lievemmillä epävarmuuseleillä sekä rauhoittavilla eleillä.
Näitä ovat mm. läähätys, huulten lipominen, maiskuttelu, vilkuilu/pälyily, poispäin katsominen, vapina, tärinä, jäykkä asento, tavallista matalampi säkä.
Eläimen pelko näkyy myös ilmeistä, silmistä näkyy tavallista enemmän valkuaista (ns. whale eye eli valas silmät), suupielet ovat taakse vedetyt, korvien asento on tavallista matalampi.
Stressihilseily sekä karvojen tippuminen ovat myös varsin yleisiä stressioireita, joita havaitaan eläinlääkärissä.

Myös lievemmät stressieleet ja ilmeet tulee huomioida, jotta pelon tunne ei kasva ja stressi lisäänny.

Eläinlääkäripelon ennaltaehkäisy

Paras keino hoitaa eläinlääkäripelkoa on ennaltaehkäisy. Pelkoa on aina helpompi ennaltaehkäistä kuin hoitaa.
Eläinlääkäripelko kuten muutkin pelot yleensä vahvistuu ja lisääntyy ajan myötä. Tämän takia kannattaakin aina yrittää toimia niin, että pelkoa ei pääse kehittymään tai lievä pelko ei pääse pahenemaan.

Positiiviset kokemukset eläinlääkäristä ennaltaehkäisevät pelon syntymistä ja helpottavat mahdollisia tulevia eläinlääkärikäyntejä. Erityisen tärkeä on ensimmäinen eläinlääkärikäynti, jos ensimmäisellä käynnillä eläintä sattuu ja pelottaa, ovat tulevat käynnit vaikeampia, koska ensimmäisen käynnin tunnemuisto on hyvin vahva. Toisaalta, jos eläimen ensimmäinen käynti on mukava, saa syödä herkkuja ja leikkiä mukavien ihmisten kanssa, ovat tulevat käynnit helpompia ja ensimmäisen käynnin vahva positiivinen tunnemuisto helpottaa myös mahdollisia tulevia ikävämpiä käyntejä, jolloin eläin on kipeä tai sairas.

Suosittelemmekin erityisesti pennuille tutustumiskäyntiä eläinlääkäriin. Tutustumiskäynnillä ei tehdä mitään ikävää, pidetään vain hauskaa ja herkutellaan.

Pelkoreaktiota lievittää tutun ja turvallisen ihmisen läsnäolo, tämän vuoksi omistaja saa olla meillä mukana kaikissa muissa kuin nukutusta vaativissa toimenpiteissä (leikkaukset ja hammashoidot). Eläimelle on hyvin pelottavaa, jos se viedään vieraaseen paikkaan, jossa vieraat ihmiset ottavat sen haltuunsa ja vievät pois omistajan luota ja tekevät pelottavia asioita (kuten verinäytteenotto, korvatutkimus tai ultraäänitutkimus).

Eläinlääkäripelon hoito

Mikäli eläinlääkäripelko on jo kehittynyt, hoidetaan sitä tilanteen vakavuuden mukaan ja lukemalla eläimen stressieleitä. Joskus pelko on vain lievää ja riittää, kun antaa eläimelle aikaa tutustua tutkimushuoneeseen ja maistella herkkuja lattialta tai nuolulautaselta. Jos herkut eivät maistu, kannatta kokeilla muita mukavia juttuja, esim. kissat tykkäävät usein katsella ikkunasta ulos ja osa eläimistä tykkää enemmän silityksestä ja rapsuttelusta kuin herkuista. Tärkeää on myös huolehtia kivusta, puudutteiden ja kipulääkityksen käyttö helpottavat eläinlääkärikäyntejä.

Jos pelko on voimakasta, on parempi rauhoittaa potilas suoraan tutkimuksia varten, eikä edes yrittää tehdä hereillä pelottavaa toimenpidettä. Pakkotoimet eivät koskaan helpota pelkoa ja stressiä. Pelkopotilas voi myös saada kotiin esilääkityksen, jolloin klinikalle tulo ei ahdista yhtä paljon.

Voimakkaissa eläinlääkäripeloissa suositeltavinta on eläintenkouluttajan ohjauksessa tapahtuva harjoittelu, jossa opetetaan eläimelle tukitaitoja eläinlääkärikäyntiä varten sekä harjoitellaan eläinlääkärikäynnin toimenpiteitä (kuten yleistutkimus, lääkityspistos ja verinäytteenotto) positiivisella vahvistamisella.

Suosittelemme aina kertomaan jo aikaa varatessa, jos eläimellä on ikäviä kokemuksia tai pelkoja eläinlääkärikäynneistä tai vieraista ihmisistä/eläimistä. Näin osaamme suunnitella käynnin etenemisen jo etukäteen. Jos koira esimerkiksi pelkää vieraita koiria, on paras suunnitella klinikalle tulo niin, että koira ei joudu kohtaamaan odotusaulassa muita koiria. Kissojen kanssa kannattaa aina mennä suoraan kissojen odotusaulaan, jossa kissa ei joudu kohtaamaan koiria.

Meillä on Eläinklinikka Tsempissä töissä useampi eläinkouluttajan ammattitutkinnon suorittanut sekä eläinten käyttäytymiseen ja hyvinvointiin paneutunut työntekijä. Klinikan perustajajäsenet ovat myös suorittaneet Fear Free -sertifikaatin.

Tervetuloa klinikalle — Eläinlääkärikäynnille voi ottaa vaikka kaverin mukaan, jos muutoin pelottaa.

kirj. eläinlääkäri, eläintenkouluttaja AT, eläintenkouluttaja EAT-opiskelija Tiina Seikkula, 2024

Virikeruokailu

4.2.2024

Helpoin tapa parantaa lemmikin hyvinvointia on virikeruokailu. Mutta mitä se virikeruokailu oikein tarkoittaa ja miten se käytännössä toteutetaan?

Virikeruokailu tarkoittaa ruokailun virikkeistämistä, jotta eläin saa toteuttaa luontaisia käyttäytymistarpeitaan. Käyttäytymistarpeiden tyydyttyminen parantaa lemmikin hyvinvointia ja vähentää stressiä ja ongelmallista käyttäytymistä.

Virikkeistämisen juuret ovat eläintarhaeläinten hyvinvoinnin parantamisessa. Tutkimusten mukaan tarhaeläimet voivat vankeudessa sitä paremmin, mitä enemmän ne saavat toteuttaa luontaisia käyttäytymismallejaan. Sama pätee myös koti- ja lemmikkieläimiin.

Eläin, joka ei voi toteuttaa luontaisia käyttäytymistarpeitaan, turhautuu ja stressaantuu. Virikkeistäminen voi jopa auttaa poistamaan jo syntyneitä käytösongelmia, sillä ongelmallisen käytöksen taustalla on monesti voimakas, tyydyttämätön käyttäytymistarve. Samalla lemmikin ja omistajan suhde paranee, kun omistaja paneutuu lemmikin käyttäytymistarpeisiin ja niiden tyydyttämiseen.

Virikeruokailu usein myös lisää lemmikin ruokahalua. Vaikka ruoka ei ruokakupista maistuisikaan, aktivointikuppi, älypeli tai ruoan etsiminen nenää käyttäen lisää ruokahalua ja ruoka alkaakin yllättäen maistumaan.

Aktivoinnin ja virikkeistämisen erot

Aktivoinnin idea on tarjota lemmikeille aivojumppaa, jotta ne saisivat jotain tekemistä eivätkä vain oleilisi kotona. Aktivointi ja virikkeistäminen ovat kaksi eri asiaa.

Aktivoinnissa tekemisen laadulla ei ole merkitystä: mikä tahansa aktiviteetti, jota eläin tekee ja jota tehdessään se joutuu käyttämään aivojaan ja lihaksiaan, sopii aktivoinniksi.

Virikkeistämisessä taas pyritään antamaan eläimelle mahdollisuus toteuttaa luontaisia käyttäytymistarpeitaan.

Aktivoinnissa opetetaan usein uusia asioita, mutta virikkeistämisessä paneudutaan luontaisiin käyttäytymisiin.

Ihmisen rooli virikkeistämisessä on vain tilanteen järjestäjänä ja valvojana. Ihminen ei välttämättä siinä osallistu varsinaiseen tapahtumaan lainkaan tai vain pienin osin.

Virikeruokailun toteuttaminen

Eläintenkäyttäytymistieteen tohtori Helena Telkänranta: ”Yksi yksinkertaisin tapa parantaa lemmikkieläimen hyvinvointia on luopua ruokakupin käytöstä tai käyttää sitä mahdollisimman vähän.”

Luonnossa eläimet käyttävät varsin suuren osan valveillaoloajastaan syömiseen ja ruoan etsimiseen.
Kun suunnittelee virikeruokailua, kannattaa miettiä, miten saisi pidennettyä lemmikin syömiseen sekä ruoan etsimiseen käyttämän ajan.
Kannattaa miettiä myös, miten lemmikkieläimen luontaiset esi-isät etsivät ravintoa ja syövät sitä. Petoeläimille (kuten koira ja kissa) voi ja kannattaa virikeruokailussa käyttää hyväksi metsästysketjun käytöksiä, kun taas saaliseläimille (kuten kani ja marsu) kannattaa panostaa ruoan etsimiseen.

Ensimmäinen askel virikeruokailussa on luopua perinteisestä ruokakupista ja tarjota ruoka lemmikille muulla tavoin.

Ruoan etsiminen

Sekä peto- että saaliseläimet käyttävät paljon aikaansa ruoan etsimiseen, joten helpoin tapa toteuttaa virikeruokailua on levittää ruoka ruokakuppia isommalle alueelle, esim. lattialle tai pihanurmelle.
Häkkieläimellä kannattaa ruokaa levittää häkin eri puolille, samoin kuin hevosilla heinää kannattaisi tarhassa levittää useampaan kohtaan.
Ruoan levittämisen tavoitteena on se, että eläimen joutuvat liikkumaan ja käyttämään aikaa etsiessään syötävää. Ruoan etsimisessä eläin joutuu myös käyttämään aistejaan (kutren hajuaisti ja näköaisti) aivan eritavalla kuin vain syödessään ruokaa ruokakupista.

Ruokaa voi myös piilottaa. Ruoan piilottaminen kannattaa aloittaa helpoista piiloista ja vaikeuttaa piiloja pikkuhiljaa, kun eläin oppii etsimään. Jos heti alkuun käyttää liian vaikeita piiloja, lisää se eläimen turhautumista ja stressiä. Ruoan piilottaminen lisää eläimen käyttäytymistarpeiden tyydyttymistä.

Aktivointikupit ja nuolulautaset

Aktivointikuppien ja nuolulautasten idea on se, että ruokaa ei saa niin helposti, jolloin syömiseen kuluu enemmän aikaa. Sekä aktivointikuppeja että nuolulautasia on monentasoisia eli syömiseen kuluvaan aikaan pystyy vaikuttamaan kupin vaikeustasolla.

Nuolulautasia on myös imukupeilla eli nuolulautasen voi vaikka kiinnittä seinään, jolloin ruokailuun tulee heti uusia aspekteja.

Aktivointikuppeja myydään myös ahmimisenestokuppeina, johon toimintaan ne myös hyvin sopivat.

Nuuhkumatot

Nuuhkumatoille voi piilottaa ruokaa ja eläin joutuu käyttämään nenäänsä etsiessään piilotetun ruoan.

Nuuhkumattoja ei kannata antaa eläimelle, joka voi syödä koko maton (esim. kanit tyypillisesti pureskelevät tiensä ruoan luokse, joten ne voivat vahingossa nielaista nuuhkumaton kuteita, joka aiheuttaa vierasesineriskin.

Kongit ja muut vastaavat

Kongit ja muut vastaavat täytettävät virikelelut sekä lisäävät syömiseen kuluvaa aikaa että vaativat lemmikiltä kärsivällisyyttä ja taitoja, jotta kaikki ruoka saadaan syötyä.

Ruoan saavuttamisen vaikeutta voi lisätä pakastamalla täytetyn kongin.

Täytettävät pallot ja muut vastaavat

Täytettävien pallojen ja muiden vastaavien virikelelujen käyttö perustuu siihen, että lemmikki oppii pyörittämään palloa tai muuta, jolloin ruoka tippuu paloina ulos.

Täytettäviä palloja voivat käyttää niin koirat ja kissat kuin kanit ja jyrsijätkin. Myös täytettäviä palloja on monentasoisia eli ruoan saamisen vaikeuteen pystyy vaikuttamaan pallon tai lelun muodolla sekä aukon koolla, josta ruoka tippuu.

Älypelit

Älypelejä on monenlaisia ja monentasoisia. Yleensä älypeleihin piilotetaan ruokaa, jonka eläin saa, kun keksii tavan päästä ruokaa käsiksi, yleensä tämä vaatii älypelin osien liikuttelua.

Älypelit sopivat lähes kaikille eläimille, mutta alkuun tulee käyttää helppoja pelejä ja vaikeuttaa tasoa, kun eläin oppii pelin idean.

Älypeleissä kannattaa huomioida eläimen luontainen käyttäytyminen; koirille sopivat hyvin älypelit, joita pelataan kuonolla pelin osia liikkuttelemalla, kun taas kissoille sopivat erityisesti älypelit, joita pelataan etutassulla osia liikuttelemalla.

Älypelit eivät ole vain koiria ja kissoja varten. Tässä Tikkari-kani pelää älypeliä.

Tee se itse -virikeruokailu

Aina ei suinkaan tarvitse ostaa valmista älypeliä tai aktivointikuppia vaan virikeruokailua voi toteuttaa myös itse.

Ruoan voi piilottaa tyhjään maitopurkkiin tai vessanpaperin hylsyyn, jonka eläin sitten repii. Ruoan voi myös piilottaa pyyhkeen tai muun vastaavan sisälle, jolloin lemmikin pitää osata avata pyyhemytty päästäkseen ruokaan käsiksi. (Huom, pyyhkeiden ja muiden kanssa täytyy olla varovainen, jos eläimellä on tapana syödä sopimattomia asioita, kangas ei sula lemmikin suolistossa ja voi aiheuttaa suolitukoksen riskin.)

Ruokaa voi laittaa myös tyhjään muoviseen limupulloon, josta lemmikki saa ruoan pulloa liikuttelemalla. Tällöin pitää vain olla varovainen ettei lemmikki syö koko pulloa ja saa vierasesinettä, joka voi vaurioittaa mahalaukun tai suoliston seinämää tai aiheuttaa suolitukoksen.

Ruokaa voi myös piilottaa ja levittää pihalle tai lattialle. Koiralle ja kissalle voi myös heitellä ruokanappuloita tai muita ruokapaloja, jolloin eläin saa toteuttaa myös saalistamista ruoan saavuttamiseksi.

Meillä on Tsempissä myynnissä monenlaisia virikeruokailuun sopivia tuotteita.
Henkilökuntamme opastaa mielellään virikeruokailuun liittyvissä kysymyksissä.

kirj. eläinlääkäri, eläintenkouluttaja AT , eläintenkouluttaja EAT-opiskelija Tiina Seikkula, 2024

Koiran käyttäytymistarpeet, osa 3: Muut kuin metsästysketjuun liittyvät

22.1.2024

Koiran käyttäytymistarpeita käsittelevän artikkelisarjan kolmannessa ja viimeisessä osassa aiheena muut kuin metsästysketjuun liittyvät käyttäytymistarpeet.

Sosiaalinen käyttäytyminen

Sosiaalisen vuorovaikutuksen tarve on oma tärkeä käyttäytymistarve. Koira on sosiaalinen eläinlaji ja voidakseen hyvin se tarvitsee vuorovaikutusta niin ihmisten kuin lajitovereidenkin kanssa. Tutkimuksissa on todettu. että ihmisellä ja koiralla erittyy mielihyvähormoni oksitosiinia, kun he katsovat toisiaan.

Koirilla sosiaalinen vuorovaikutus toteutuu parhaiten toisten koirien seurassa, koska koirien leikeissä ja ruumiinkielessä on suuri määrä sellaista toimintaa ja vivahteita, joita ihminen ei kykene jäljittelemään.
On toki koirayksilöitä, jotka eivät tule toimeen toisten koirien kanssa, mutta pääsääntöisesti koira nauttii ja kaipaa toisen koiran seuraa.

Koiralle luontaisesti oudointa on yksinolo, koiraeläimet ovat laumaeläimiä ja kaipaavat seuraa.
Koiran sosiaalinen tarve ei välttämättä täyty, jos koira viettää paljon aikaa yksin, esim. ensin yön yli yksin omassa tilassaan ja sitten työpäivän ajan yksin kotona. Kannattaa siis miettiä, voisiko koira saada nukkua ihmisten seurassa makuuhuoneessa yöt, jos koira aina päivisin joutuu olemaan yksin kotona työpäivän ajan.

Mikäli koira on perheen ainoa koira, olisi hyvä etsiä koiralle lähistöltä koirakaveri, jonka kanssa koira tapaa säännöllisesti ja pääsee leikkimään. Erityisesti pennuille leikkihetket muiden koiranpentujen kanssa ovat hyvin tärkeitä. Toisista koirista pitkään eristäminen koiran nuoruusiässä aiheuttaa sosiaalisen käyttäytymisen ongelmia.

Liikkuminen

Liikkuminen ja leikki ovat koirille olennaisia käyttäytymistarpeita. Kaikkien koirien tulee päästä päivittäin liikkumaan. Liian pitkät yksinoloajat sekä liikkumisen ja sosiaalisuuden puute ovat yhteydessä koirien hyvinvointiongelmiin. Ihmisten tavoin myös koirille on liikunnasta lukuisia positiivisia fyysisiä ja psyykkisiä vaikutuksia.

Liikunnan määrän lisäksi on tärkeää kiinnittää huomiota liikunnan laatuun sekä ulkoiluympäristöön. Koiran hyvinvoinnin kannalta on parempaa liikkua metsässä vapaana omaan tahtiin kuin juosta tasaista tahtia pyörätien laitaa polkupyörään kytkettynä. Metsässä koira käyttää myös kehoaan monipuolisemmin, ja pehmeä alusta on hyvä myös nivelille. Suurimmalle osalle koirista tasaisella kävelytiellä lenkkeily ei ole riittävää liikuntaa.

Jos koiralla on muuten elämässä stressiä kannattaa panostaa siihen, että ulkoilu toteutuisi rauhallisessa ympäristössä. Tylsistyneelle koiralle taas vaihteleva ympäristö ja erilaiset hajut lisäävät hyvinvointia. Lyhyet pissalenkit eivät riitä aktiiviselle koiralle, vaan voivat vain johtaa siihen, että ulkoilun jälkeen sisälle palaa entistä kiihkeämpi ja levottomampi kaveri. Olennaista on paitsi ulkoilun kesto ja säännöllisyys, myös lenkin sisältö. Liikunnan tarpeeseen ja laatuun vaikuttaa koiran rotu, ikä, koko sekä muut senhetkiset tapahtumat koiran elämässä.

Lepo

Lepo on hyvin tärkeää koiran hyvinvoinnille. Harvemmin mietitään kuinka paljon lepoa ja unta koira tarvitsee päivässä. Useimmiten koiranomistajat ovat enemmän huolissaan siitä, saavatko koirat tarpeeksi virikkeitä ja aktivointia sekä liikuntaa. Virikkeet, aktivointi ja liikunta ovat tärkeitä koiran hyvinvoinnille, mutta niin on myös riittävä lepo.

Koiran unen tarve päivässä on noin 12-16 tuntia. Yleensä koira pystyy hyvin saavuttamaan tarvittavan unen määrän; koirat nukkuvat samaan aikaan ihmisten kanssa ja lisäksi suurin osa koirista nukkuu, kun ihmiset ovat poissa kotoa. Koirat myös lepäilevät usein vaikka ihmiset olisivat kotona. Koirat, jotka kärsivät eroahdistuksesta tai pelkotiloista tai ovat muuten kovin stressaantuneita, eivät valitettavasti useinkaan saa riittävästi lepoa. Levon puute pahentaa käytösongelmia, joten kierre on helposti valmis. Tällaisessa tilanteessa tarvitaan usein eläinlääkärin ja/tai käytösneuvojan apua.

Myös koiran lepopaikkaan tulisi kiinnittää huomioita. Koirilla on erilaiset mieltymykset lepopaikan suhteen; osa koirista tykkää nukkua korotetulla nukkumapaikalla (kuten sohvalla tai sängyssä), osa taas viihtyy parhaiten lattiatasolla nukkumassa, osa haluaa nukkua lämpimästi peittoihin kääriytyneenä ja osa taas mahdollisimman viileällä lattialla. Parasta on, jos koiralle on tarjolla erilaisia vaihtoehtoja nukkumapaikaksi, näin koira saa itse valita mieluisimman nukkumapaikan. Ainakin yhden koiran nukkumapaikoista tulisi olla sellainen, missä koira mahtuu nukkumaan kaikki jalat suorina. Jalat suorina nukkuminen mahdollistaa koiralle syvän REM-unen, joka on rentoutumisen ja levon kannalta tärkeää. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun mietitään koiralle hyviä nukkumapaikkoja.

Lepo on koiralle tärkeää. On hyvä, jos koira saa itse valita sopivan nukkumapaikan. REM-unelle on tärkeää, että koira pystyy nukkumaan jalat suorana. Tässä saksanpaimenkoiran pentu Mörkö on valinnut nukkumapaikakseen sohvapöydän välitason.

kirj. eläinlääkäri, eläintenkouluttaja AT , eläintenkouluttaja EAT-opiskelija Tiina Seikkula, 2024

Koiran käyttäytymistarpeet, osa 2: Metsästysketjun eri osat

21.1.2024

Tässä artikkelissa käydään läpi metsästysketjun eri osat ja miten näitä käyttäytymistarpeita voi tyydyttää.

Maastossa liikkuminen ja maastoon tutustuminen

Koirien hyvinvoinnille on ensiarvoisen tärkeää, että koira saa liikkua erilaisessa maastossa, eikä ulkoilu ole aina sama lenkki asfaltoitua pyörätietä pitkin. Koiran pitäisi myös saada itsenäisesti tutkia ja haistella, eikä vain kulkea tasaista vauhtia lyhyessä hihnassa.

Koiralle ulkoilu vapaana on erittäin tärkeää, kaikkien koirien hyvinvointia edistää vapaana juokseminen. Nykyään onneksi on jo monia koirametsiä ja muita ulkoilualueita, joihin voi varata ajan, jolloin koira pääsee rauhassa ja turvallisesti ulkoilemaan vapaana ja tutustumaan erilaiseen ympäristöön.

Ulkoiluun pitäisi käyttää aikaa, jotta koira saa tutkia rauhassa ympäristöään. Koiralle ulkoilun tärkein asia ei ole liikunta vaan ympäristön tutkiminen. Pelkän liikunnan määrän sijaan on hyvä miettiä, paljonko koiran kanssa ulkoillaan. Aina ei todellakaan tarvitse liikkua reippaalla vauhdilla pitkää matkaa, vaan ulkona on hyvä olla rauhassa ja antaa koiran haistella mielensä mukaan. Jos koiran ulkoilu on aina vauhdikasta liikuntaa, koira oppii kiihtyneen mielentilan ulkoiltaessa. Kiihtyneeltä koiralta jäävät helposti väliin tyypilliset käyttäytymistarpeet, kuten haisteleminen ja kaivaminen. Metsä tarjoaa koirille loistavia mahdollisuuksia nuuskia erilaisia hajuja, kaivaa kuoppia ja etsiä esim. käpyjä, keppejä tai juuria. Metsässä ulkoilu on useimmille koirille hyvin mieluista ja virikkeistävää puuhaa.

Tutkimuksissa on todettu yhteys pelokkuuden ja liian vähäisen ympäristön tutkimisen ja uudessa ympäristössä kulkemisen välillä, toisin sanoen koiran pelokkuus lisääntyy, jos se pääsee liian vähän tutustumaan ja tutkimaan uusiin ympäristöihin. Tutkimuksessa on myös todettu yhteys päivittäisen ulkoilun määrän sekä ääniarkuuden ja eroahdistuksen välillä; enemmän ulkoilevilla koirilla on vähemmän ääniarkuutta ja eroahdistusta.

Kaivaminen

Kaivaminen ei suoranaisesti liity metsästysketjuun, mutta joillakin roduilla (kuten terrierit ja mäyräkoirat) on voimakas tarve kaivamiseen. Kaivuuhalukkuus voi liittyä susien jyrsijänmetsästykseen (mikä taas liittyy metsästysketjuun) tai pesäluolien kaivamiseen.

Kaivamishalukkaalla koiralla kaivamisen kieltäminen ei yleensä ole kovin toimiva vaihtoehto, parempi olisi tarjota koiralle sallittuja mahdollisuuksia kaivaa, jotta kukkapenkit saisivat kotipihassa olla rauhassa.

Saaliin etsiminen

Nenän käyttö on koiran hyvinvoinnille äärimmäisen tärkeää. Koiran pitää saada ulkona nuuskutella ja tutkia ympäristön hajuja. Koirilla hyvinvointia ja matalaa stressitasoa edesauttaa ja ylläpitää erityisesti se, että koira saa käyttää nenäänsä aktiivisesta (esim. jäljestys tai nenätyöskentely).

Helpoin tapa antaa koiran käyttää nenäänsä metsästysketjuun liittyvällä tavalla on levittää koiran kuivamuonanappulat tai muu ruoka pihanurmelle tai nuuskumatolle antaa koiran omatoimisesti nuuskutella ja toteuttaa itseään. Nurmikkoruokailusta voi edetä siihen, että tekee ruokanappuloilla jäljen, jota koira seuraa, samalla luo helposti pohjia jäljestämiseen.

Ruoan etsimisen lisäksi koira voi etsiä vaikka piilotettua leluaan tai piiloon mennyttä perheenjäsentä.

Nosework on nenätyöskentelyyn keskittyvä laji, joka sopii kaikille koirille ja ohjaajille. Noseworkissa koira pääsee käyttämään nenäänsä etsiessään sille opetettuja kohdehajuja erilaisissa ympäristöissä. Nosework on kehitetty Yhdysvalloissa 2008 ja se on saavuttanut suuren suosion monien koiraharrastajien ja koiranomistajien keskuudessa.

Tuijotus ja vaaniminen

Monet koirat nauttivat runsaasti saalisleikeistä. Osalla koiraroduista jalostuksesta johtuen tämä metsästysketjun osa ei kuitenkaan ole yhtä vahva kuin toisilla roduilla.

Koira voi saalistaa palloa tai muuta leluaan tai kaveriaan. Kun koirat leikkivät keskenään, on usein havaittavissa tuijottamista, jähmettymistä ja vaanimista ennen varsinaista takaa-ajoa.

Vaaniminen on käyttäytymispiirre, joka voi mennä ns. yli, erityisesti mikäli koiralla on haasteita hyvinvoinnissa. Erityisesti paimenkoirat voivat pakko-oireisesti vaania ja tuijottaa valoja, varjoja sekä kaikkea liikkuvaa. Tällöin kannattaa paneutua koiran elinoloihin ja miettiä miten koiran hyvinvointia voisi parantaa, erityisesti nenänkäyttöä kannattaa lisätä. Myös virikeruokailu on helppo tapa parantaa koiran hyvinvointia.

Takaa-ajo

Liikkuvan kohteen perässä juokseminen ja kohteen nappaaminen on koirille palkitsevaa. Palloleikit ja vieheen perässä juokseminen ovat monen koiran mielestä parasta ikinä. Kannattaa kuitenkin huomioida, että metsästysketjussa tämä osa on huomattavasti lyhyempi kuin saaliin etsiminen ja nenänkäyttö ja että kaikkien koirien tulisi saada käyttää nenäänsä. Palloleikit eivät useinkaan rauhoita ja jos koira ei saa toteuttaa muita käyttäytymistarpeitaan, voi koiran käytös muuttua maaniseksi palloja ja muita saalisobjekteja kohtaan. Ns. pallohulluus on hyvin tunnettu piirre erityisesti aktiivisissa paimenkoiraroduissa.

Pallojen ja lelujen ja muiden saalisobjektien lisäksi koirat voivat saalistaa myös makupaloja tai ruokaa. Joskus osan koiran ruoasta voikin heitellä koiralle niin, että se saa juosta ruokapalojen perässä ja napata ne kiinni.

Hyökkäys ja pureminen

Osa koirista nauttii erityisesti saalisobjektin perässä juoksemisesta, kun taas toisille tärkeämpää on hyökkäys ja saalisobjektin pureminen. Tässä on paljon sekä rotu- että yksilöeroja. Oman koiran kanssa leikkimällä saa selville, mikä on omalle koiralle ominaisin leikkimistapa. Koirakoulut ja -yhdistykset järjestävät usein leikityspäiviä, joissa kokenut maalimies leikittää koiraa ja opastaa omistajaa leikkimään koiransa kanssa. Näin omistaja oppii, mikä on oman koiran mielestä mieluisin leikkimistyyli. Tätä tietoa voi helposti jatkossa käyttää sekä yhteisiin leikkihetkiin, että koiran palkkaamiseen koulutustilanteissa.

Hyökkäämisestä ja puremisesta nauttivat koirat nauttivat yleensä myös taisteluleikeistä, jossa ne saavat vastustajan kanssa taistella lelusta, vetoleluleikit on tyypillinen esimerkki. Osa koirista paineistuu taisteluleikeistä, eikä ketään pitäisikään pakottaa taisteluleikkiin, jos se ei ole koiralle mieluista.

Repiminen

Repiminen on käyttäytymistarve, jonka tyydyttyminen jää helposti unohduksiin. Tämän vuoksi löytyykin paljon koiria, jotka hyvin mielellään suolistavat kaikki saamansa pehmolelut ja repivät pahviroskat ja muutkin suuhunsa saavat esineet. Valitettavan usein omistajat ovat silloin sitä mieltä että kyseiselle koiralle ei voi koskaan ostaa leluja, koska se vain hajottaa ne kaikki. Näin käyttäytymistarve vain patoutuu ja voi johtaa muihinkin käytösongelmiin.

Repimisen voi mahdollistaa mm. laittamalla tyhjään maito/mehupurkkiin koiran ruokaa tai herkkua ja antamalla koiran repiä purkin saavuttaakseen herkun. Herkun voi piilottaa myös sanomalehden tai tyhjän vessapaperirullan hylsyn tai vanhan pyyhkeen sisälle ja antaa koiran repiä sen auki. Pyyhkeen tai muun vastaavan kankaan käyttämisessä pitää olla varovainen, mikäli koiralla on tapana syödä sopimattomia asioita, koska kangas ei sula koiran ruoansulatuskanavassa ja voi pahimmillaan aiheuttaa suolitukoksen.

Hyvä vinkki on myös ostaa kirpputorilta ja vastaavasta vanhoja halpoja pehmoleluja, jotka koirat sitten saavat luvan kanssa repiä ja pääsevät näin toteuttamaan itseään. Myös tällöin on huolehdittava, että koira ei syö revittyä lelua vierasesineen/suolitukoksen riskin vuoksi.

Pureskelu

Pureskeleminen on koirille aito käyttäytymistarve, jota ei pitäisi unohtaa. Pureskeleminen rauhoittaa koiraa ja tämän vuoksi monet ahdistuneet koirat koettavat parantaa mielialaansa pureskelemalla, esim. monet eroahdistuskoirat pureskelevat kotona huonekaluja ja muita tavaroita. Tämä kannattaa huomioida ja tarjota hermostuneelle koiralle pureskeltavaa, jotta koira rauhoittuisi.

Pureskelun tyydyttämiseksi koiran pitäisi saada säännöllisesti pureskeluun ja kaluamiseen sopivaa purtavaa. Aitojen luiden pureskeluun liittyy hammasmurtuman riski ja aitoihin luihin tottumattoman koiran maha voi mennä sekaisin tai kehittyä luu-ummetus, jos koira saa äkisti liian paljon aitoa luuta. Aitojen luiden vaihtoehtona on myös valmisluut, joissa pitää huomioida, että luu ei saisi olla liian nopeasti syöty tai pureskelun tarve ei tyydyty. Kaikkien koirien pitäisi saada säännöllisesti, mielellään jopa päivittäin, pureskeltavaa.

Artikkelin seuraavassa osassa käydään läpi muita, metsästysketjuun liittymättömiä käyttäytymistarpeita.

kirj. eläinlääkäri, eläintenkouluttaja AT , eläintenkouluttaja EAT-opiskelija Tiina Seikkula, 2024

Koiran käyttäytymistarpeet, osa 1

20.1.2024

Eläinten hyvinvointilaki sanoo: ”Eläimellä tulee olla mahdollisuus toteuttaa liikkumiseen, lepoon, kehon huoltoon, ravinnon etsintään ja muuhun vastaavaan toimintaan sekä sosiaalisiin suhteisiin liittyviä olennaisia käyttäytymistarpeita.” Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Mitä ovat koiran olennaiset käyttäytymistarpeet?

Mitä ovat käyttäytymistarpeet?

Käyttäytymistarpeet ovat sellaisia eläimelle luontaisia käyttäytymisiä, joiden toteuttaminen on pakollista eläimen hyvinvoinnille. Käyttäytymistarpeiden tyydyttämättä jääminen johtaa alentuneeseen hyvinvointiin, stressiin sekä käyttäytymisongelmiin. Tätä on eniten tutkittu tuotantoeläimillä, mutta sama pitää paikkansa myös lemmikkien kohdalla.

Käyttäytymistarpeilla on kolme piirrettä, joiden vuoksi ne ovat erityisen tärkeitä eläinten hyvinvoinnille:

Käyttäytymistarpeet ovat sisäisesti motivoituneita eli eläin kokee tarvetta kyseiseen käyttäytymiseen riippumatta siitä, onko käyttäytyminen mahdollista eläimen elinpaikassa. Motivaatio toteuttaa käyttäytymistarvetta ei katoa, vaikka eläin olisi ollut koko ikänsä paikassa, jossa käyttäytymistarpeen toteuttaminen ei ole mahdollista.
Käyttäytymistarpeet ovat itsessään palkitsevia eli aivoissa erittyy mielihyväkemikaaleja, kun eläin pääsee toteuttamaan käyttäytymistarvettaan.
Käyttäytymistarpeet ovat välttämättömiä ja niiden toteutumatta jääminen aiheuttaa turhautumista ja stressiä.

Tyypillisimpiä käyttäytymistarpeita kaikilla eläinlajeilla ovat eläinlajin luontaiseen ravinnonhankintaan liittyvät tarpeet sekä sosiaaliseen käyttäytymiseen liittyvät tarpeet.

Koiran käyttäytymistarpeet

Koira on petoeläin, jonka vuoksi koirilla ravinnonhankintaan liittyvät käyttäytymistarpeet ovat koiraeläimen metsästysketjuun liittyvät käyttäytymiset. Koirilla erityisesti laajalla alueella liikkuminen ja maaston tutkiminen, saaliin etsiminen, tuijotus, vaaniminen, takaa-ajaminen (saalistus), saaliiseen tarttuminen, pureminen (tappopuru), saaliin repiminen ja saaliin pureskelu.

Eri koiraroduilla on jalostuksen kautta saatu eri osia metsästysketjusta vahvemmaksi kuin toisia, esim. paimenkoirilla saaliin vaaniminen on vahvempaa, seisovilla metsästyskoirilla taas saaliin tuijotus, noutajille saaliiseen tarttuminen ja vinttikoirilla saaliin takaa-ajo. Laumanvartijoilla ei juurikaan ole metsästysketjun osia jalostuksen tuloksena jäljellä, koska niiden tehtävä on vartiointi, eikä metsästys, ja jalostuksella on panostettu siihen, että vartioiva koira ei yllättäen lähde jäniksen perään.

Vaikka koira onkin petoeläin, ei koiran tarvitse saada metsästää oikeaa saaliseläintä, vaan koiran aivoissa erittyy mielihyväkemikaaleja (dopamiini, serotoniini, yms.) myös silloin, kuin koira etsii nameja tai piilotettua lelua, repii ja riepottelee purutyynyä tai lelua ja pureskelee luita.

Kaikkiin metsästysketjun osa-alueisiin ei tarvitse käyttää yhtä paljon aikaa. Metsästyskäyttäytymisketjun tärkeimmät tarpeet löytyvät ketjun alku- ja loppupäästä, eli etsiminen ja syöminen, mm. näiden asioiden tarjoaminen eri muodoissa auttaa koiraa toteuttamaan luontaisia käyttäytymistarpeitaan ja parantaa koiran hyvinvointia. Luonnossa susi käyttää suurimman osan ajasta saaliin etsimiseen sekä syömiseen, itse saalistus ja saaliin tappaminen ovat vain lyhyt osa ketjusta. Samoin koirilla hyvinvointia ja matalaa stressitasoa edesauttaa ja ylläpitää erityisesti se, että koira saa viettää mahdollisimman paljon aikaa erilaisissa maastoissa liikkuen, nenäänsä aktiivisesta käyttäen sekä kotona luita pureskellen.

Muita koirien käyttäytymistarpeita ovat mm. reviirikäyttäytyminen ja vartioiminen sekä lisääntymiseen liittyvät toiminnat. Myös lepääminen, nukkumapaikan valinta ja petaaminen ja sosiaalinen kanssakäyminen ovat käyttäytymistarpeita.

Käyttäytymistarpeiden tyydyttymättömyys johtaa krooniseen stressiin. Myös useiden käytösongelmien taustalla on pakollisten käyttäytymistarpeiden tyydyttymättömyys.

Artikkelin seuraavassa osassa käydään tarkemmin läpi koiran yksittäisiä käyttäytymistarpeita ja miten niitä voi tyydyttää.

kirj. eläinlääkäri, eläintenkouluttaja AT , eläintenkouluttaja EAT-opiskelija Tiina Seikkula, 2024